Keskiviikko ja Rovaniemen Saarenkylän tekonurmi. Alkamassa Rovaniemen Palloseuran ja Tornion Pallo -47:n harjoitusottelu. Lappilaisjoukkueiden riveissä avaukseen kentälle juoksee yhteensä 12 ulkomaalaista. Molempien joukkueiden vaihtopenkillä ja reserveissäkin riittää ulkomaan väriä. Suomalaiset saati lappilaispelaajat ovat vähissä.
Pitäisikö olla huolissaan suomalaispelaajien puolesta tai tasosta, RoPSin valmentaja Kari Virtanen?
- Ei sen kummemmin. Ilmiö on yleismaailmallinen ja näin on joka paikassa. Montako englantilaista pelasi Mestareiden liigan tiistain ottelussa Chelsean riveissä Valenciaa vastaan, Virtanen kysyy ja vastaa itse, että kolme.
Jotta suomalaispelaajia saadaan kehiin, Turkulaislähtöinen Virtanen korostaa ammattimaista junioritoimintaa. Turun Palloseura on tehnyt jo vuosikymmeniä tunnetusti hyvää juniorityötä, mutta sekään ei takaa vielä mitään.
- Montakohan turkulaispelaajaa tai TPS:n kasvattia on joukkueen avauksessa tulevana kesänä. Ei taida olla montakaan, jos kohta yhtään, Virtanen ennakoi.
Sama tilanne on Suomen suurseura HJK:lla. Junioritoiminta takoo isolla pyörällä, mutta seuran edustusmiehistöön yltää vain aniharva.
Kymenlaaksossa kahta mieltä
Mypan päävalmentaja Ilkka Mäkelä on Virtasen kanssa samoilla linjoilla.
- Jalkapallo on kansainvälinen laji ja jalkapalloilijat liikkuvat samalla lailla ympäri maailman kuin muissakin ammateissa. Ei siinä sen kummempaa. Ulkomaalaiset pelaajat tuovat kilpailua pelipaikoista. Kilpailu tunnetusti kasvattaa ja siinä myös omat juniorit kehittyvät, Mäkelä linjaa.
- Jos on tarpeeksi hyvä oma tai suomalainen pelaaja, niin varmasti hän lyö itsensä läpi ja toisaalta ulkomaalaispelaajilla ei ole varmaa pelipaikkaa. Ei ainakaan Mypassa, Mäkelä sanoo.
Myllykosken ”naapuripitäjästä”, Kotkasta löytyy toisenlainen mielipide. Veikkausliigajoukkue FC KooTeePeen pääkäskyttäjäksi tälle kaudelle palkattu Vesa Tauriainen sanoo suoraan, että totta kai asiasta pitää olla huolissaan.
- Junioripelaajaa kehitetään pelaamalla, ei penkillä istuttamalla. Jos ja kun ulkomailta tulee pelaajia, heidän pitää olla selkeästi parempia. Näin ei kovinkaan usein ole.
Tauriainen myöntää, että tilanne ei ole helppo. Toisaalta pitäisi kehittää edustusjoukkuetta ja taistella hyvistä sijoituksista, toisaalta pitäisi keskittää voimavaroja myös junioritoimintaan, jonka tulos ei näy vuodessa eikä kahdessa. Eikä edes viidessä vuodessa.
- Suomalaisilta seurajoukkueilta puuttuu pitkäjänteinen kehitystyö, jossa katsotaan pitemmälle kuin vain seuraavaan kauteen. Sitä mietitään liian harvoin, että missä ollaan vaikkapa 10 vuoden päästä, Tauriainen sanoo.
”Oikeanlainen juniorityö”
Pitkänlinjan jalkapallomies, Suomen Palloliiton valmennuspäällikkö Jyrki Heliskoski on Tauriaisen kanssa samaa mieltä.
- Laskin, että toissakaudella Veikkausliigassa pelasi 45 ulkomaalaista ja viime kaudella 30. Molempina vuosina noin 15 pelaajaa oli joukkueille selkeitä vahvistuksia. Joten seurojen on syytä kohdentaa euronsa oikein, muuten on monelle seurajohtajalla unettomia öitä ja pitkä kesä edessä.
- Vieläkin tärkeämpää on satsaus omaan ja oikeanlaiseen juniorityöhön eli niin, että osataan nostaa oikeita tyyppejä edustuksen rinkiin. Ja tämä ei Heliskosken mukaan olekaan mikään yksinkertainen asia, toisin kun luullaan.
Heliskosken mukaan hyvä lähtökohta olisi se, että vuosittain 1-2 omaa junioripelaajaa nousee edustusjoukkueeseen.
Heliskoski kieltäytyy olemasta millään lailla keskustapuoluelainen, mutta pitää puolueen oppi-isän Santeri Alkion tuumausta toimivana myös jalkapalloon:
- Ihmisiä pitää kasvattaa, kehittää ja kouluttaa, mutta ihmisiä ei pidä ostaa.
Jarno Lakkala
© 2007 Lapin Kansa