Joukkuetoiminnassa mukana oleminen on Tommi Salmiselle etuoikeus

RoPS:ssa toimii suuri joukko vapaaehtoisia. Yksi heistä on joukkueenjohtajana toimiva Tommi Salminen, jolle tehtävä on positiivista velanmaksua kaikesta siitä hyvästä, mitä itse on lapsena ja nuorena valmentajilta ja vanhemmilta saanut.

“No kai se sopii, mutta ei tehrä tästä ny mitään numeroo”, toteaa Tommi Salminen vain puoliksi leikillään haastattelupyyntöön, joka hänelle RoPS:n Vuoden Seuratoimijan roolissa lankeaa. Vaatimaton rovaniemeläistynyt pirkanmaalainen sopii kuitenkin erinomaisen hyvin jututettavaksi, kun aiheena on vapaaehtoistoiminnan merkityksellisyys ja mielekkyys.

Tommi Salminen toimii RoPS:n 2012 syntyneiden poikien toisena joukkueenjohtajana ja on ollut aktiivisesti kehittämässä seuran joukkuetoiminnan ohjeistuksia ja toimintamalleja.

Salmisen lapsuus- ja nuoruusvuodet kuluivat pitkälti joukkueharrastuksissa niin jalkapallon kuin jääkiekon parissa. Nuorena katse oli tiiviisti pallossa ja kiekossa, mutta aikuistuttuaan Salminen havahtui siihen, miten arvokasta työtä joukkueen taustalla toimineet valmentajat ja vanhemmat tekivät. Tästä arvostuksesta kumpuaa myös Salmisen oma halu olla mahdollistamassa lasten ja nuorten harrastamista. Kerran hänelle osui myös tilaisuus kiittää ihan henkilökohtaisesti.

– Törmäsin sattumalta tamperelaisella kuntosalilla entiseen valmentajaani joskus kolmikymppisenä aikamiehenä. Valmentaja tunnisti minut vielä ja oli hyvin kiinnostunut siitä, mihin elämä on entistä valmennettavaa vienyt. Juttutuokion jälkeen avasin vielä kerran suuni ja totesin hänelle, että en ole tainnut koskaan kiittää kaikesta siitä ajasta, tuesta, ohjaamisesta ja kannustamisesta, mitä aikanaan sain. Entisen koutsin silmien kostumisesta päättelin, että sanani eivät olleet aivan merkityksettömiä, Salminen muistelee.

Vapaaehtoistyö juuri urheilussa ja joukkuetoiminnassa on Salmiselle oman taustan vuoksi luontevaa. Erityisen motivoivaa hänelle on toiminnan kokonaisvaltaisuus.

– Keskiössä on jalkapallo ja toiminta on toki tavoitteellista ja poikien kasvaessa yhä kipailullisempaa. Isossa kuvassa ajattelen, että on hienoa jos jostakusta tulee ihan oikea futari, mutta joka tapauksessa joukkuetoiminta antaa ihan pirusti eväitä elämään. Pelaajat oppivat, miten asioihin pitää panostaa, jos haluaa jotain saavuttaa ja että yhdessä olet aina enemmän kuin yksin.

Salmisen mielestä joukkuetoiminnan arvo korostuu yhä enemmän tämän päivän Suomessa, missä yksinäisyys, mielenterveyden haasteet ja syrjäytyminen ovat aitoja ja isoja ongelmia myös lasten ja nuorten keskuudessa.

– Kyllä pojistakin näkee, miten tärkeää yhdessä oleminen ja tekeminen heille on. Tässä kasvetaan niin tiukasti yhteen ja yhdessä, että varmasti näemme parhaillaan elämänmittaisten ystävyyssuhteiden syntyhetkiä. Lisäksi jokaiselle jää toivottavasti käteen liikunnallinen elämäntapa, josta varmasti on hyötyä, päätyivät nämä pojat elämässään mihin tahansa. Kun tätä kaikkea saa olla yhtenä palasena mukana edesauttamassa, niin ei tarvitse miettiä, onko tähän laitettu aika sen arvoista.

Vaikka joukkuetoiminnassa mukana olevien vapaaehtoisvanhempien pääasiallinen motivaatio on lasten ja nuorten hyvinvoinnin tukemisessa, ei tule aliarvioida yhteisöllisen toiminnan antia vanhemmalle itselleen.

– Kyllähän tämä on oikeasti kivaa hommaa ja koen olevani etuoikeutetussa asemassa, kun saan läheltä seurata näiden jätkien kasvua. Joukkueen toiminta on yhteispeliä myös kentän ulkopuolella ja on todella antoisaa, kun isolla porukalla saadaan hyvää aikaan. Ja on myös aivan mahtavaa saada esimerkiksi kokea se tunneskaala, mitä turnausreissuilla yhdessä eletään. Ei sellaisia kokemuksia muualta saa, Salminen toteaa.

5. joulukuuta vietetään Vapaaehtoisten päivää. RoPS kiittää kaikkia seuran erilaisissa rooleissa arvokasta vapaaehtoistyötä tekeviä ihmisiä!