Vieraspelit ovat edelleen tuloksellisesti surkeita. Usein omissa soi jo ottelun alkuhetkillä. Ottelujen alussa pitäisi välttää riskejä, mutta olla riittävän aggressiivinen, jottei kotijoukkueelle anneta maaleja eteen heti alussa.
Liigapaikan varmistaminen voi onnistua nykymateriaalillakin, mutta se tuntuu liian riskaabelilta, eli ostoksilla olisi käytävä. Pahimmat kilpailijat JJK ja KuPS ovat jo kauppoja tehneet. Pelaajamateriaali on suurimmaksi osaksi liigatasoa, mutta yksinkertaisesti liian kapea. Valmentajat saavat käteensä kortit, joissa käytännössä lähes jokainen muutos avauskokoonpanoon tai vaihto kesken pelin heikentää joukkuetta. RoPSilla ei ole juurikaan mahdollisuuksia tehdä vaihtoja hyvissä ajoin kesken ottelun, ja hakea sitä kautta taktisia muutoksia. Jalkapalloon kuuluvat pelikiellot ja loukkaantumiset, ja niihin on varauduttava. Vaihdot taas ovat elementti, joilla voidaan ratkoa pelejä, ne eivät voi olla välttämätön paha.
Puolustuksesta puuttuu RoPSin pelitavalle sopiva vasen laitapuolustaja, joka pystyisi pelaamaan modernia hyökkäyspeliä.
Ville Syväjärvi on ollut kauden positiivisin yllättäjä ja pelannut hyvin puolustussuuntaan, mutta nousuihin vauhti ei tahdo riittää. Vaikka joukkueeseen laitapakki hankittaisiinkin, Syväjärvelle riittäisi töitä kentällä, sillä hän pystyy pelaamaan monilla eri paikoilla.
Paras tilanne on keskikentällä, jossa Syväjärvi ja Godfrey Chibanga tuovat tarvittavaa leveyttä ja kaivattuja ominaisuuksia keskustaan. Chibanga auttaa erityisesti liikkuvuudellaan sillä sekä Simwanza että Saileti ovat yksin liian verkkaisia. Vaihtoehtoisesti Syväjärvi voi pelata toisena miehenä keskikentän pohjalla, sillä hänen kovuutensa pääsee siellä oikeuksiinsa. Erittäin tärkeää on, että nyt Chanda Mwaba pelaa sillä tasolla mihin hän pystyy. Kolmen keskusta, ja Mwaballe tarjottu vapaa rooli ovat vapauttaneet miehen pelin. Pallo on pelattava Mwaballe riittävän ylös, ettei hänen tarvitse kahlata pelintekoon liian alhaalta.
Mwaban on annettava pelata omaa luovaa peliään ilman liikoja kurinalaisuuden vaatimuksia. Aikoinaan Kari Virtanen ymmärsi tämän, mutta hänen jälkeensä vasta Lumijärvi ja Saileti osaavat käyttää taiturin potentiaalia.
Nchimunya Mweetwa on iskussa ehkä vasta loppukaudesta, joten puhtaan hyökkääjän RoPS tarvitsisi. Uudet pelaajat ovat tietysti myös taloudellinen kysymys, mutta niin on liigapaikkakin, etenkin 60-vuotis juhlavuotena. RoPSin pelaa parhaimmillaan niin hyvin, että liigasta putoaminen olisi huutava vääryys, ja kahden pelaajan hankinnalla putoamispeikko pysyisi kaukana.
Vielä rangaistuspotkuista. Olisiko aika vakiinnuttaa ampujiksi ne jotka siihen parhaiten sopivat, ja he jatkaisivat vaikka epäonnistuisivatkin joskus? Jatkuva ruletti tuo vain epävarmuutta. Saileti ampuu kentällä ollessaan, muulloin Mwaba. Mwaban itseluottamus on nyt jotain ihan muuta, kuin Bondarenkon aikana.
Puukatsomosta
Markku Saukko
© 2009 Lapin Kansa
