Eletään maaliskuun ensimmäistä päivää 1988. Calgaryn talviolympialaiset ovat juuri päättyneet. Viimeisen juhlan aiheen järjestivät Leijonat nappaamalla kaikkien aikojen ensimmäisen arvokisamitalin jääkiekossa.
Rovaniemellä olympiajuhlat ovat jo väistymässä taka-alalle, sillä Rovaniemen Palloseuran satutarina jalkapallon eurocupeissa jatkuu kolmen kuukauden talvitauon jälkeen. Amatöörijoukkue napapiiriltä on raivannut kaikkien hämmästykseksi paikan Cupvoittajien cupissa kahdeksan parhaan joukkoon. Samaan on aiemmin pystynyt vain Kuusysi Lahdesta ja myöhemmin Helsingin Jalkapalloklubi, joka ylsi Mestarien liigassa lohkovaiheeseen.
RoPS on järjestänyt charter-lennon Rovaniemeltä Italian saappaan korkoon Lecceen, minne Euroopan jalkapalloliitto kotipelin määräsi. Ottelua oltiin viemässä jo Monacoon, mutta se ei UEFA:lle kelvannut. Se kun oli liian lähellä Ranskaa.
Rovaniemellä puitiin pitkään, minne maaliskuinen kotiottelu viedään, koska kotona ei pystytä pelaamaan.
Toimitusjohtaja Jouko Kiistala ja puheenjohtaja Matti Pelttari vääntävät kättä Helsingin olympiastadionin mahdollisuudesta pelipaikaksi. RoPSia painostettiin pelaamaan Helsingissä, koska Kuusysikin oli onnistunut houkuttelemaan talvitaistoon 36 000 katsojaa Juventuksen ryydittämänä.
Kiistala laski, että etukäteen olisi pitänyt pystyä takaamaan 9 000 varmaa katsojaa edes omilleen pääsemiseksi. Lisäksi maksuun tulisi olympiastadionin noin 100 000 markan vuokra.
Riski katsottiin turhan suureksi ja RoPSin johtokunnassa päädyttiin nopeasti ratkaisuun, että peli myydään ulos. Vastustajaksi arvottu ranskalainen Olympique Marseille oli tuolloin iso tekijä ja seuran markkinointifirma otti homman hoitaakseen pelipaitamainosta ja tv-sopimusta myöten. RoPSin pelipaidassa komeili ranskalaisen rakennusfirman Tracin mainos.
RoPSin myyntipäätöstä vauhditti taatusti sopimukseen merkitty rahasumma: 1,5 miljoonaa silloista markkaa eli nykyrahassa n. 250 000 euroa.
– Se oli silloin iso raha, myöntää Kiistala 26 vuotta myöhemmin.
Päätöksen taloudellisen riskin ottamisesta molempiin otteluihin teki OM:n vahva mies Bernard Tapie. Monimiljonääri oli hankkinut seuran omistukseensa ja pyrki tekemään siitä johtavan eurooppalaisen jalkapalloseuran melkein hinnalla millä hyvänsä. Bisnesmies ja myöhemmin ministeri Tapie sotkeutui jalkapallon lahjusskndaaliin ja istui vankilassa 1990-luvulla seitsemän kuukautta.
– Leccessä neuvottelimme vielä seuran pääsihteerin kanssa, kunnes mies yhtäkkiä katosi johonkin. Tapie oli saapunut seuraamaan ottelua yksityiskoneella ja siitä hetkestä huomio oli vain hänessä, Kiistala muistaa.
Tv-oikeudet oli iso asia jo 1988. Kiistalan mukaan Leccen ottelun katsojaluvut oli erinomaiset, vaikkei itse otteluun vaivaantunut kuin 1631 katsojaa.
– Meille määrällä ei ollut merkitystä, koska Marseille kantoi vastuun.
Sateinen maaliskuun päivä Italian ”köyhässä etelässä” ei jaksanut innostaa paikallisia seuraamaan ”ei-italialaisten” kohtaamista. Rovaniemen charterin 109 matkustajaa jaksoivat pelistä innostua, mutta Leccestä jäi muuten valju kuva. Kaupunki oli kuin pystyyn kuollut. Sitä ihmetteli muiden suomalaisten kera peliä seurannut silloinen A-maajoukkueen päävalmentaja Jukka Vakkila.
Ranskalaismedia kävi talvella tutustumassa RoPSiin ja Suomen talveen. H-hetken aattona RoPSille ei kuitenkaan luvattu kuin sympatiaa. Sinivalkoisia pidettiin vapaalippuna välieriin.
Paperilla ottelu oli Daavidin ja Goljatin kohtaaminen. Marseillen silloisessa miehistössä pelasi 11 maajoukkuepelaajaa Ranskasta, Saksasta, Kamerunista ja Ghanasta. Tuollaisen nipun käsittelyssa RoPSin piti olla täysin vastaantulija.
Poiminta nimilistasta tuki käsitystä:
Jean-Pierre Papin: Euroopan paras jalkapalloilija 1991, voitti Ranskan liigan maalikuninkuuden viidesti, pelasi 54 maaottelua, joissa teki 30 maalia.
Alain Giresse: EM-kultaa Ranskan paidassa 1984, MM-pronssi 1986 ja 47 maaottelua.
Klaus Allofs: Länsi-Saksan maajoukkueessa 56 maaottelua ja 17 maalia.
Bernanrd Genghini: kaksi kertaa MM-kisoissa Ranskan paidassa, teki kaksi MM-kisamaalia suoraan vapaapotkuista.
Karlheinz Förster: Länsi-Saksan maajoukkueen EM- ja MM-kisapuolustaja.
Abedi Pele: Ghanan maajoukkueen kapteeni, 67 maaottelua - 33 maalia.
Joseph-Antoine Bell: Kamerunin maajoukkuemaalivahti, pelasi kolmet MM-kisat ja yhdet olympialaiset.
RoPS kuitenkin näytti ”kotiottelussa”, että nimet ovat vain nimiä. Hurjan taiston jälkeen tulostaululla oli 0-1 Marseillen eduksi. Jean-Pierre Papin karkasi kerran puolustukselta ja puski Giressen keskityksen Ari Matinlassin taakse.
Eniten tilanne harmitti vasempana pakkina pelannutta savukoskelaisen FC Amigosin ja kemijärveläisen IPP:n kautta RoPSin päätynyttä Heikki Hannola.
– Liukastuin taklaustilanteessa ja silloin Giresse pääsi keskittämään, Hannola totesi Leccen pelin jälkeen.
RoPSin brittivalmentaja Graham Williams vihasi häviämistä, mutta nyt tuli kehuja tappion jälkeen.
– Suomessa voidaan olla ylpeitä joka miehestä.
Ranskalaisjoukkueen tekninen johtaja ja Ranskan entinen päävalmentaja Michel Hidalgo oli yllättynyt amatöörien esityksestä.
– Joukkueen puolustus oli todella hyvin organisoitu. Lisäksi joukkueessa oli voimakkaita tyyppejä, jotka saivat pelimme aika lailla sekaisin.
RoPSilla oli ottelussa puolen tusinaa hyviä tekopaikkoja, mutta pallo päätyi sivuverkkoon tai ohi. Yhden Steve Polackin puskun hoiti maalivahti Bell.
Jouko Kiistala katselee vanhaa joukkuekuvaa ylpeänä.
– Silloin kasassa oli fyysisesti vahva joukkue, jolla oli nopeutta ja voimaa. Ryhmä oli myös vahvasti lappilainen ja siitä tuli myös A-maajoukkuepelaajia.
Tuskin on liioittelua jos sanoo, että RoPS oli 2. maaliskuuta 1988 lähempänä Euroopan seurajoukkuekärkeä kuin koskaan sitä ennen tai jälkeen.
RoPSin toinen kohtaaminen Marseillen kanssa päättyi ranskalaisen 3-0 -voittoon. Välierissä Marseille kuitenkin kompastui Ajax Amsterdamiin ja hollantilaiset keikahtivat finaalissa belgialaiselle Mechelenille. Marseillen huippuhetki koitti keväällä 1993, jolloin joukkue voitti Mestarien liigan.
Tämä RoPSin joukkue pelasi harvinaisia talven europelejä. Ylärivi vas. Heikki Hannola, Miika Tolvanen, Markku Kallio, Jarmo Ilola, Tomi Tiainen. Keskirivi vas. Steve Polack, Vesa Tauriainen, Juhani Vuorenmaa, Hannu Ollila, Petri Nieminen, Malcolm Dunkley. Alarivi vas. Mika Tapio, Ari Matinlassi, Matti Vikman, Ari Tegelberg ja Hannu Honkanen (seisoo). Kuvasta puuttuu Pasi Tauriainen. (Kuva: Matti Aho)
Poroila poistatti Marseillen logot ykkös-pukuhuoneesta
RoPSin ja Olympique Marseillen Cupvoittajien cupin avauskohtaamiseen liittyi myös kulissien takaista peliä. Italialaiset järjestäjät kun olivat verhoilleen Via del Mare -stadionin luksuspukukopin OM:n tarroilla ja tunnuksilla.
RoPS oli palkannut jo hyvissä ajoin tekniseksi asiantuntijakseen kansainvälisesti kokeneen Erkki Poroilan. Hän ei tilannetta sulattanut vaan ilmoitti italialaisille, että RoPS on ottelun kotijoukkue ja pukukoppi on sen käytössä. Italialaiset yrittivät selitellä, että asia on hoidettu nyt vähän toisin, mutta UEFA:n tarkkailijoihin kuulunut Poroila pysyi kannassaan.
Hetken pulinan jälkeen tunnukset vaihtuivat ”Tsemppiä RoPS” -tunnuksiin. Marseillen frangimiljonäärit pistettiin vierasjoukkueen ”perunakellariin”.
Erkki Poroila (vas.) ja Vesa Tauriainen tutkivat Marseillen pelaajalistaa.
RoPS kohtasi salaa Fulhamin Lontoossa
Taattu talous jätti RoPSille hyvin pelivaraa valmistautua kunnolla eurojalkapallon 3. kierrokselle talvella 1988. Valmentaja Graham Williams vei joukkueen Lontooseen viimeistelyleirille matkalla toiseen osaotteluun Marseilleen.
Siellä oli tavoitteena pelata harjoitusottelu. Tässä vaiheessa vastaan tulivat UEFA:n säännöt. Sääntö kuului tuolloin: matkalla ottelupaikkakunnalle ei saa pelata ottelua toista joukkuetta vastaan.
– Tämä sääntö kyllä kierrettiin. Pelasimme suljetuin ovin ottelun Fulhamia vastaan, muistaa pitkäaikainen toimitusjohtaja Jouko Kiistala.
RoPS kävi jo aiemmin talvella leirillä Israelissa, missä pelattiin myös kolme ottelua.
Israel oli yllätyksiä täynnä. Ensimmäinen oli matkaoppaana RoPSin bussiin noussut Raimo Majuri (käytti myös israelilaista nimeä Ram Laor), entinen kahdet olympialaiset käynyt yhdistetyn mies, poliisi ja YK-sotilas, joka toimi mm. Ensio Siilasvuon autonkuljettajana. Myöhemmin hän oli käräjillä mm. leimamerkkiväärennöksiin liittyvässä rikosvyyhdissä.
– Tosi hyvä matkaopas, muisti Kiistala.
Toinen yllätys oli Jerusalemissa itkumuurilla, kun vastaan marssi yllättäen Olympique Marseillen johtoa Michel Hidalgon johdolla.
– Porukka oli lentänyt paikalle pienkoneella meitä vakoilemaan.
Euroseikkailut
RoPSin pelit eurocupeissa
Cupvoittajien cup 1987-88:
1. kierros: RoPS-Glentoran (Pohjois-Irlanti) 0-0, Glentoran-RoPS 1-1.
RoPS eteni jatkoon Belfastissa Markku Kallion tekemällä vierasmaalilla. ”Tätä ei usko joulupukkikaan”, totesi peliä paikan päällä seurannut pitkäaikainen RoPS-vaikuttaja Oskari Jänkälä.
2. kierros: Vllaznia Shkoder (Albania)-RoPS 0-1, RoPS-Vl4laznia Shkoder 1-0.
RoPS jatkoon Steve Polackin tekemillä maaleilla. Joukkueiden kohtaamista seurasi marraskuun 4. päivänä RoPSin ja Rovaniemen keskuskentän kaikkien aikojen ennätysyleisö 8543. Ottelu pelattiin keskellä arkipäivää.
3. kierros: RoPS-Olympique Marseille (Ranska) 0-1 (ottelu pelattiin Italian Leccessä), Olympique Marseille-RoPS 3-0.
Marseille välieriin yhteismaalein 4-0. Ranskan maajoukkuetykki Jean-Pierre Papin teki maalin molemmissa peleissä.
UEFA-cup 1989-90:
1. kierros: RoPS-GKS Katowice (Puola) 1-1, GKS Katowice-RoPS 0-1.
RoPS jatkoon Petteri Karilan maalilla Katowicessä. Rovaniemen ottelussa RoPS-maalin teki Tomi Tiainen.
2. kierros: RoPS-AJ Auxerre (Ranska) 0-5, AJ Auxerre-RoPS 3-0.
Belgialainen MM-kisapelaaja Enzo Scifo pöllyytti rovaniemeläishaaveet nurmeen jo Rovaniemellä tekemällä kaksi ja syöttämällä kaksi maalia. Auxerre-pelit olivat RoPSin brittivalmentajan Brian Doylen viimeiset palvelut seuralle.
UEFA-cup 1990-91:
1. kierros: FC Magdeburg (DDR) - RoPS 0-0, RoPS-FC Magdeburg 0-1.
Magdeburg jatkoon Rovaniemen ottelun maalilla. Jälkimmäinen ottelu jäi historiaan sen vuoksi, että Magdeburgin pelaajat tulivat Suomeen itäsaksalaisina, mutta palasivat kotimaahansa saksalaisina Saksojen yhdistyttyä pelipäivänä.
Kari Pyykkö
© 2014 Lapin Kansa
