Päävalmentaja Juha Malinen on tullut tunnetuksi hyökkäävän pallonhallintajalkapallon ja aktiivisen sekä rohkean prässipelin tulenkantajana. Vanha sanonta kuuluu: pelejä voitetaan hyökkäämällä, mestaruuksia puolustamalla. RoPS ei ole voittamassa mestaruutta, mutta sijoitus kuuden joukossa olisi rovaniemeläisille omien tavoitteiden mukainen ”mestaruus.” Nyt on aika puhua Juha Malisen puolustuspelifi losofi asta.

Olet muuttanut RoPSin puolustuspeliä radikaalisti viime kaudesta. Kari Virtasen aikana RoPS puolusti sekä peli- että erikoistilanteissa aluetta, eli jokainen pelaaja pelasi omalla alueellaan olevia miehiä vastaan. Ilmoitit jo talvella, ettei alue ole tehnyt koskaan maalia, joten on keskityttävä miesten vartiointiin. Tämä tarkoitti erikoistilannepuolustuksen lisäksi tarkempaa vartiointia myös kenttäpelissä. Puolustuspeli on kuitenkin muuttunut ja kehittynyt rajusti kauden kestäessä.

”Kyllä. Olen kehittänyt koko kauden puolustuspeliä, jossa aluevartioinnin ja miesvartioinnin parhaat puolet yhdistetään. Tällä hetkellä se on todella pitkälle organisoitua ja pisimmälle vietyä koko urallani. Viime kaudella FC Lahdessa oli mukana osittain samoja piirteitä ja sitä ennen Hakassa oli viitteitä tästä, mutta tämä RoPSin systeemi on hiotuin.”

Mistä tämä juontaa juurensa? Käsittääkseni miesvartiointi pelitilanteiden puolustamisessa on varsin harvinaista. Toki ainakin Louis van Gaal (Manchester United ja aiemmin Hollannin maajoukkue) ja Marcelo Bielsa (Olympique Marseille ja aiemmin mm. Argentiinan maajoukkue) toteuttavat tätä.

”En ole kopioinut mallia mistään, vaan se on muodostunut oman työni kautta. Tiedän tämän toki olevan harvinaista, ehkä Suomen kentillä jopa ainutlaatuista. En käytäkään missään nimessä termiä miesvartiointi vaan alueellinen miesvartiointi. Oleellinen juttu on, että vaatimustaso vartiointitehtävässä on tiukka.”

RoPSin pelaajat seuraavat omalle alueelleen tulevaa miestään hyvinkin kauas varsinaiselta pelipaikaltaan toisten pelaajien ”tonttien” yli. Eikö tämä ole pelaajille vaikeaa?

”Paljon opettelua se vaatii ja ottaa aikansa toimiakseen. RoPSissa onkin oltava pelaajia, jotka pelaavat tieteellistä jalkapalloa. Tarkoitus ei ole juosta saman miehen perässä loputtomiin, vaan vaihtaa tehtäviä oikeaan aikaan. Tilanteen tunnistaminen vaatii pelaajalta älykkyyttä, aktiivisuutta ja aloitteellisuutta.”

Avaa hieman puolustuspelisysteemiäsi.

”Hyökkäysvoittoisen pelin tavoite on saada pallo maaliin, yli päätyrajan tai vastustajan maalivahdille. Tämän tilanteen jälkeen olemme järjestäytyneet niin, että jokaiselle miehelle löytyy vastapelaaja. Esimerkiksi laitapakki vartioi vastustajan laitahyökkääjää ja nousevaa laitapakkia. Alkutilanteessa RoPSin laitapakilla on siis alivoima 1 vs. 2, mutta toisen topparin ja laiturin pitää tulla nopeasti avuksi. Missään muualla en ole nähnyt rohkeaa tapaamme pelata, kun vastustajan maalivahdilla on pallo. Silloin keskushyökkääjä ja laiturit antavat vastustajan keskuspuolustajille painetta ja saamme 3 vs. 2 ylivoiman ja pakeille jää laidoille tilaa nousta.”

Vartiointipeli on korostunut ja kehittynyt kauden mittaan?

”Juuri näin. Alkukaudesta eri pelaajat olivat kentällä ja loukkaantumiset sotkivat tilannetta. Nyt olen löytänyt oikeat pelaajat ja roolit. Alkukaudesta laitureille merkattiin vastustajan laitapuolustajat, nyt laiturit ottavat alkutilanteessa topparit. Erityinen haasteellinen paikka olivat europelit, sillä Asteraksen pelaajat liikkuivat ja vaihtoivat paikkaa aivan eri tavalla kuin Veikkausliigassa. Puolustuspeli toimi kuitenkin hienosti europeleissäkin.”

Miten päädyit tähän malliin?

”Lähtökohtana on, että pelitapa on sorvattava sopivaksi pelaajamateriaalin kanssa. Onnistuessaan aktiivinen puolustuspeli tuottaa paljon nopeita hyökkäyksiä. Tämän systeemin yksi hyvä puoli on, että me saamme aina vaara-alueelle ylivoiman, kun pelaajat seuraavat miehiään. Pidän vahvuutena sitä, että luomme vankan oman pelitapamme sekä hyökkäys- että puolustuspeliin. Vastustajajoukkueella on tiiviissä sarjassa hyvin vähän aikaa valmistautua seuraavaan otteluun, jolloin meidän pelimme murtaminen on vaikeaa.”

Viime peleissä RoPSin verkko on soinut taas rumasti. Miksi puolustuspeliin on nyt yhtäkkiä tullut ongelmia?

”Keskuspuolustaja Jarkko Lahdenmäki sisäisti tämän pelitavan erinomaisesti. Hän on nyt ollut loukkaantuneena, niin paikkaajan on ollut vaikea omaksua kaikkea näin nopeasti. Tämän asian kanssa on taas tehtävä töitä, jotta systeemi alkaa taas toimia.”

Lahdenmäen loukkaannuttua toisena topparina on pelannut Ndukaku

Täsmävalmentaja Malinen

Juha Malisen RoPS on tällä hetkellä yksi koko Veikkausliigan parhaiten organisoiduista joukkueista. ”Mourinho” on tehnyt tinkimättömästi pitkää päivätyötä etsiessään joukkueensa pelaajille heille optimaalisia rooleja niin, että ne palvelevat parhaalla mahdollisella tavalla joukkueen kollektiivista pelaamista. Jälki on ollut alkukauden vaikeuksien jälkeen tuloksellisesti erinomaista.

Mielikuvani Malisesta lähes pelkästään hyökkäysvoittoisen jalkapallon messiaana on muuttunut voimakkaasti. Kauden mittaan Malinen on rakentanut etenkin RoPSin puolustuspelaamista aivan uusiin raameihin. Kolmen viimeisen pelin kymmenen päästettyä maalia näyttävät todella rumalta, mutta eivät muuta suurimman osan kauden isoa kuvaa: RoPS on puolustanut pääosin hyvin.

PELIN UUDISTAMINEN kuuluu keskeisenä osana valmentajan työnkuvaan, mutta suurin osa suomalaisvalmentajista jää mukavuusalueelleen eikä kehitä itseään ja peliään. Malinen on valmentajana jo kokenut konkari, mutta palava intohimo kehittää peliä ja pelaajia ajaa miestä edelleen eteenpäin.

RoPSin käyttämä miesvartiointi pelitilanteiden puolustamisessa on harvinaista, erilaista ja uutta. Se on jopa sitä siinä määrin, että parhaiten systeemiä kuvaakin Malisen oma termi ”alueellinen miesvartiointi.”

Puolustustapa on kunnianhimoinen ja riskaabeli. Toteutuessaan täysin, se on äärimmäisen toimiva, mutta epäonnistuessaan hyvin haavoittuvainen. Aktiivisesti liikkuvat ja pelipaikkoja vaihtavat joukkueet voivat saada pelisuunnitelman sekaisin kuin seinäkellon.

ROPS OLI ennen viime kierrosten hankaluuksia ja epäonneakin pitkään kuntopuntarin kärjessä ja sarjan toisella kolmanneksella koko liigan parhaita joukkueita. Se on paljon enemmän kuin loukkaantumisten rasittama materiaali edellyttäisi.

Täsmävalmennuksellaan, tarkalla roolittamisellaan ja pitkälle viedyillä ennakkoon suunnitelluilla tilanteiden pelaamisella Malinen on repinyt rosterista irti maksimitehot. Se riittää tällä kaudella pitkälle, mutta mihin se riittääkään ensi kaudella, kun joukkue on nykyistäkin enemmän Malisen näköinen eikä alkukauden vaikeuksia todennäköisesti koeta uudestaan. 

Markku Saukko
© 2014 Uusi Rovaniemi