Uutiset

Miehet

torstai, 16 lokakuu 2014 09:10

Ikäpolvensa viimeinen soihdunkantaja

Kirjoittanut
Arvostele tätä artikkelia
(0 ääntä)
Antti Peura sai uralleen uuden nosteen laitapuolustajana. Ensimmäinen komennus pakin tontille tuli vasta alkuverryttelyssä ennen ottelua. Antti Peura sai uralleen uuden nosteen laitapuolustajana. Ensimmäinen komennus pakin tontille tuli vasta alkuverryttelyssä ennen ottelua. Kuva: Anssi Jokiranta

Rovaniemen Palloseuran jalkapalloilija Antti Peura, 29, on harvinaisuus.

Antti Peura on vanhin Rovaniemen Palloseurassa pelaava seuran oma kasvatti. Peura sai uuden uran laitapuolustajana. Kari Virtanen saa siitä kiitosta.

– Jalkapallon pelaaminen alkoi pihapeleistä neljän–viiden vanhana. Kuusivuotiaana aloitin pelaamisen RoPSin nappulaliigassa, Peura muistelee taipaleen alkua.

Peuran lajirepertuaariin kuului nuorempana myös jääpallo ja mäkihyppy.

– Muiden lajien harrastaminen loppui ajan puutteeseen ja mäkihyppy oli yksin puurtamista. Futis oli se ykkösjuttu.

Antti Peura on syntynyt vuonna 1984. Ikäluokka pärjäsi junioreissa valtakunnallisella tasolla.

– Ihan junnuina olimme varmasti Suomen top-10 joukkue. Meillä oli silloin tosi hyvä joukkue.

Vuodet vierivät eteenpäin. Lopulta 84–syntyneet pelasivat A-junioreissa SM-sarjaa kaudella 2003.

– Varsinkin se kevätkausi meni tosi hyvin ja johdimme karsintasarjaa 5–6 pelin jälkeen. Syyskausi meni sitten viimeisen päälle penkin alle. Valmentaja vaihtui kesken kauden, kun Mika Lumijärvi lähti edustuksen mukaan. Ja tiputtiin sitten lopulta, Peura kertoo.


A-JUNIORIKAUDEN jälkeen Peura pääsi RoPSin edustusjoukkueeseen.

– A-junnuissa meni hyvin ja oli ehkä odotettavissa, että edustukseen pääsee vähän kokeilemaan. Mutta ei silloin ollut mielessä, että täällä tulee näin pitkään pelattua.

Peuran ensimmäinen pätkä RoPSin edustuksessa jatkui vuodesta 2004 aina vuoteen 2008 asti.

– Sinä aikana oli ylä- ja alamäkiä. Kaudet 2004 ja 2005 menivät vähän jännittäessä. En ehkä ollut vielä aivan valmis niihin peleihin. Kausi 2005 oli muutenkin aika katastrofaalinen ja tuli liigasta tippuminen. Ei siltä kaudelta kauhean hyvät muistot jäänyt.

Peura kertoo, että seuraava kausi Ykkösessä vuonna 2006 sujui hyvin. Peura iski kyseisellä kaudella aikuisuransa kovimman maalimäärän, 8 osumaa.

Jukka Ikäläinen valmensi silloin. Sain ison roolin alusta asti ja maaleja tuli ehkä enemmän kuin osasin odottaa. Meillä oli ihan kohtalainen porukka ja varmaan se nousukin oli tavoitteena. Ei se sitten riittänyt lähellekään – olimmeko me lopulta viidensiä vai kuudensia.

Seuraavalta kaudelta Peuran mieleen on jäänyt nousukarsinnat ja nousu Veikkausliigaan.

– Se oli hieno vuosi ja niistä karsintapeleistä on jäänyt itselle yhdet hienoimmista muistoista. Rovaniemellä karsintaottelussa tehty maali oli varmaan uran tärkein.

Seuraava kausi pääsarjassa ei sujunut yhtä hienosti. Kautta edeltänyt talvi oli ollut rikkonainen ja Peura jäi vähälle peliajalle.

– Menin sitten kauden lopulla FC Santa Clausiin. Halusin auttaa heitä karsinnoissa Kakkoseen. Alunperin oli ajatus, että olisin siellä myös jatkanut.

Ura ei kuitenkaan jatkunut Santassa tai Rovaniemellä. Tie vei Ylivieskaan.

– Ylivieskasta oli kiinnostusta ja siellä oli Kakkosen tasolle hyvä organisaatio. Heillä oli jotain mitä tarjota ja tavoitteet olivat korkealla. Siitä vuodesta jäi hyvät muistot, Peura toteaa.

 Antti Peura oli nuorempana kova maalintekijä. Viime kaudet mies on yrittänyt estää niiden syntymistä omaan päähän. (Kuva: Pekka Aho)


YHDEN KAUDEN ”harharetken” jälkeen koitti paluu napapiirille. Seuraavat kaksi kautta sujuivat pääosin FC Santa Clausissa.

Ensimmäisestä kaudesta oli tulla tuhkimotarina. Kakkosen lohkovoittajien yksinkertaisessa nousukarsinnassa Santa voitti Ilveksen kotikentällä maalein 5–3. Peura viimeisteli ottelussa kaksi maalia. Nousu Ykköseen jäi reilun 10 minuutin päähän. Helsingin IFK voitti kotikentällä rovaniemeläiset 1–0 ja nousu jäi haaveeksi.

– En tiedä, oliko se hyvä vai huono juttu ettei noustu. Ehkä se oli parempi ettei me noustu, Peura pohtii.

Kausi 2011 oli myös eräänlainen tarina sekin.

Kauden loppupuolella suurin osa FC Santa Clausin hallituksen jäsenistä erosi taloussotkujen seurauksena. Edelliskauden nousukarsinnat vaihtuivat sarjapaikasta taisteluun. Se säilyi vasta maalieron turvin. Peura pelasi myös kolme ottelua RoPSissa lainalla.


SEURAAVAKSI kaudeksi Peura suuntasi takaisin RoPSiin. Nyt miehellä on meneillään kolmas peräkkäinen kausi sinivalkoisissa.

Peura kertoo, että viimeisin jakso RoPSissa on ollut hienoa aikaa. Heti ensimmäisellä kaudella tuli nousu takaisin Veikkausliigaan.

– Silloin pelasin 1–2 -ottelua vaille kaikki pelit alusta loppuun.

Kyseisellä kaudella Peura löysi itsensä uudelta pelipaikalta, laitapuolustajan tontilta. Aiemmin mies oli pelannut hyökkääjänä. Pelipaikka vaihtui nopeasti.

– Meillä oli viimeinen harjoituspeli ennen kauden alkua, noin viikko ennen sarja-avausta. Pakeista oli vähän pulaa ja yhdellä oli vähän ongelmia alkulämmittelyissä. Sitten ”Karo” (valmentaja Kari Virtanen) tuli sanomaan, että miten kävisi tällainen paikka. Sanoin, että voin mie mennä, jos ei muitakaan ole, Peura naurahtaa.

Sille tielle mies myös jäi. Peura kertoo, että uusi pelipaikka mahdollisti uuden tulemisen.

– Paljon pitää Virtasta kiittää siitä, että olen edelleenkin tässä ja päässyt uudelleen tälle tasolle. Tiedän, etten pelaisi hyökkääjänä enää tällä tasolla, Peura toteaa.

Peura kertoo, että laitapakiksi sopeutumista helpotti hyvä joukkue.

– Siinä oli helppo pelata. Viime vuonna liigan ensimmäisissä peleissä tulikin pikku shokki siitä, kuinka paljon parempia ja ennen kaikkea fiksumpia hyökkääjiä liigassa oli.

– Laitapakkina pelaaminen liigassa oli ihan uusi juttu.

Viime kaudella Peura koki myös uransa kohokohdan. Suomen cupin voitto Helsingissä saa miehen suupielet vieläkin ylös.

– Se Helsingin keikka oli ihan uskomaton. Itse peli ja kaikki sen jälkeen. Oli hienoa nähdä miten rovaniemeläiset olivat mukana siellä. Silloin huomasi, että Rovaniemi on viimeisen päälle futiskaupunki.

 RoPS voitti viime kaudella Suomen cupin. Finaali pelattiin Helsingissä ja paikalla oli useita tuhansia RoPS-kannattajia. Antti Peura esitteli cup-pokaalia faneille. (Kuva: Jussi Leinonen)


KULUNUT kausi on ollut henkilökohtaisella tasolla Peuralle vaikea. Uran pahin loukkaantuminen on pilannut ison osan kaudesta.

– Minulta murtui varvas toukokuun alussa HJK:ta vastaan. Siitä lähti luun pala irti. Pelasin vielä seuraavalla viikolla ja se varmaan pahensi asiaa, kun ei tiedetty mikä siinä oli.

Vamman diagnoimisen jälkeen Peura ei pystynyt ottamaan juoksuaskelta kuukauteen.

– Loukkaantumisen takia meni oikeastaan kaksi kuukautta ennen kuin pystyin ja uskalsin pelata.

Alkukaudesta Peura oli avauksen mies jokaisessa ottelussa.

– Loukkaantumisen takia loppukausi olikin sitten siinä. Kävi huono tuuri ja tietenkin se ärsyttää todella paljon.

Vammasta toipumisen jälkeen Peura on saanut niukasti vastuuta.

– Laitapakkeina pelanneet pojat ovat pelanneet hyvin. Ei minulla ole siitä mitään valittamista, Peura kertoo.

Jotain positiivista tältäkin kaudelta löytyy. Eurooppa-liigan karsintaottelut Asteras Tripolista vastaan olivat Peuran mukaan hieno kokemus, vaikka peliaikaa ei tullutkaan.

– Kyllä ne oli hienoja juttuja. Varsinkin se Kreikan reissu, vaikka melkein tiesinkin etten tule pelaamaan. Heidän kotipelissään näki, että se on helvetin kova porukka. Oulussahan se peli oli melkein voitettavissa. Ei me huonolle hävitty, Peura pohtii.

Peura on oikeassa, sillä kreikkalainen Asteras raivasi tiensä lopulta Eurooppa-liigan lohkovaiheeseen ja oli kahden pelin jälkeen lohkonsa ykkönen.


JOULUKUUSSA 30-vuotta täyttävä Peura ja 25-vuotias Juuso Majava ovat edustusjoukkueen ainoat pelaajat, jotka ovat puhtaasti RoPSin kasvatteja. Esimerkiksi Olli Pöyliö, 19, ja Jarkko Lahdenmäki, 23, ovat tulleet RoPSiin vasta lukioikäisinä Kemijärveltä.

– Joskus olen itsekin miettinyt sitä, miten edustusjoukkueeseen on tullut pelaajia seuran junioreista. Siinä on saattanut mennä useita vuosia välissä, ettei ole tullut ketään. Voi karkeasti sanoa, että minun ikäluokan jälkeen edustukseen on tullut vain Janne Turpeenniemi, joka pelaa nykyään muualla, ja Juuso Majava. Ja hekin ovat viisi vuotta nuorempia.

– Toivottavasti asiat ovat nyt paremmalla mallilla seuran junioripuolella, ja niin ilmeisesti onkin.

Antti Peuraa voikin sanoa yhden sukupolven viimeiseksi soihdunkantajaksi. Nähtäväksi jää, kantaako soihtua ensi kaudella joku muu, uuden polven ropsilainen.

Antti Peura
• SYNTYMÄAIKA: 27.12.1984.
• PELIPAIDAN NUMERO: 23.
• PELIPAIKKA: Laitapuolustaja.
• LIIGADEBYYTTI: 5.7.2004 RoPS-FC Lahti (2-2).
• ENSIMMÄINEN LIIGAMAALI: 15.6.2005 TamU-RoPS (3-3).

URA:
• 2004–2008: Rovaniemen Palloseura. 76 ottelua, 14 maalia. Kaudella 2008 lainalla RoPS Farmissa ja FC Santa Clausissa.
• 2009: FC YPa (23, 7).
• 2010–2011: FC Santa Claus (44, 12). Kaudella 2011 lainalla RoPSissa (3, 0).
• 2012–: RoPS (60, 0).

Mikko Kinisjärvi
© 2014 Lapin Kansa

 

Luettu 1354 kertaa

Tietoa meistä

Rovaniemen Palloseura on Lapin suurin urheiluseura sekä Pohjois-Suomen johtava jalkapalloseura. Edustusjoukkueemme pelaavat Miesten Ykköstä ja Naisten Kakkosta. Toimintamme pohja on yli 1000 junioripelaajassamme, joille haluamme luoda turvallisen harrastusympäristön sekä tavoitteellisille pelaajille selkeän polun aina kansainvälisille kentille saakka.

Ota yhteyttä

Puheenjohtaja
Matti Poikajärvi
  +358 405 388 325
  matti.poikajarvi@rops.fi

Toiminnanjohtaja
Jari Näsman
  +358 505 990 309
  jari.nasman@rops.fi