Rovaniemen Palloseuran maalivahti Antonio Reguero vakuuttaa käyttävän ääntänsä ennen kaikkea itseään varten.
– Viitsisitkö…?, kuuluu kaino pyyntö valokuvaajalle.
– En todellakaan ole tottunut käyttämään keppejä. Ei minulla ole ikinä ennen ollut niitä, Reguero toteaa istahtaessaan pöydän ääreen.
Nyt on aikaa harjoitella, sillä jalkapalloharjoituksiin ei ole vielä hetkeen asiaa. Kauden viimeiset ottelut Rovaniemen Palloseurassa jäävät pelaamatta, sillä syyskuun lopussa saatu kompressiomurtuma sääriluun yläosassa pitää miehen poissa pelikentiltä arviolta kuusi viikkoa.
Alunperin toukokuussa kolmeksi kuukaudeksi saapunut Reguero solmi kuitenkin elokuussa jatkosopimuksen, joka pitää miehen Rovaniemellä lokakuuhun 2017 asti.
– Skotlannissa olin neljässä vuodessa neljässä eri seurassa. Totta kai olen halunnut pelata samassa paikassa pidempään.
Näillä näkymin mies nähdään keskuskentällä myös ensi vuonna huutamassa jatkuvasti puolustuslinjalle, tekemässä yleisöä kohahduttavia reaktiotorjuntoja ja soittamassa suutaan rangaistuspotkujen ampujille.
Away, away, away!
Pois, pois, pois. Huuto on tuttu jokaiselle RoPSin pelejä tällä kaudella seuranneelle. Olipa kyse käskystä purkamaan pallo omalta puolustusalueelta tai kehut omalle puolustajalle, huuto ei lopu missään vaiheessa.
– Huudan ennen kaikkea itselleni. Kun olen äänessä, olen keskittyneempi otteluun, Reguero nauraa ennen kuin vakavoituu:
– Jalkapallossa on kyse kommunikoinnista. Puolustus tietää siten, että heidän takanaan on jotain mihin he voivat luottaa. Sanon koko ajan nuoremmille, että jalkapallossa pitää puhua, puhua ja puhua. Samalla tavalla kuin tarjoilija pitää huolta asiakkaista juomien tarjoilun lisäksi, kuuluu meidän työhömme kommunikointi.
Antonio Reguero toimi hetken aikaa maalivahtivalmentajana Espanjan kolmanneksi korkeimmalla sarjatasolla ennen siirtymistään toukokuussa Rovaniemelle. Nyt tähtäimessä on maalivahtivalmentajan tutkinto. (Kuva: Anssi Jokiranta)
Puhuminen ei rajoitu vain oman joukkueen pelaajiin. Tosin on kyse on aivan muusta, kun vastapuolen pelaaja asettuu ampumaan rangaistuspotkua. Jonkun mielestä osoittelu, huutelu ja tuijotuskilpailut menevät koomisuuksiin asti.
– Olen tehnyt sitä aina, juniorinakin. Rangaistuspotkussa maalivahdilla ei ole mitään hävittävää, vaan paineet ovat hyökkääjällä. Esimerkiksi Valencian Diego Alves torjui juuri kaksi rangaistuspotkua La Liga-ottelussa puhuttuaan hyökkääjille. Tutkimme myös Ossin (Koskela, maalivahtivalmentaja) kanssa etukäteen mihin pelaajat yleensä ampuvat.
Reguero on ainoa maalivahti, joka on tällä kaudella torjunut kaksi rangaistuslaukausta Veikkausliigassa, ja lisäksi vielä yhden Eurooppa-liigan karsinnassa.
Viimeisimmän kerran 34-vuotias veräjänvartija ehti pallon tielle rangaistuspotkussa FC Lahtea vastaan elokuun lopussa. Jalkatorjunta kilpisti Jasse Tuomisen keskelle maalia suuntautuneen yrityksen.
– Kävelin Tuomisen luokse ennen rangaistuspotkua ja käskin useamman kerran häntä katsomaan minua silmiin, mutta hän vain tuijotti maahan. Ajattelin, että nyt minulla on mahdollisuus, Reguero kertoo poikamaisen hihityksen saattelemana.
Tuossa 3-0 voittoon päättyneessä kotiottelussa Reguero esitti tukun paraatipelastuksia. Sellaisia, joilla sai nimensä otsikoihin. Kyseessä ei ollut mikään höpö-päivä, vaan jälleen yksi ottelu, jossa Real Madridin kasvatti nollaa useamman vastustajan maalipaikan reaktiotorjunnoillaan.
Maalivahti itse kuittaa nopeutensa synnynnäisenä ominaisuutena, mutta ei nosta sitäkään ylitse muiden omista ominaisuuksistaan.
– Esimerkiksi Iker Casillas on todella hyvä yksi vastaan yksi -tilanteissa ja Gigi Buffon torjunnoissa. Asteikolla yhdestä kymmeneen, olen lähes kaikilla osa-alueilla seitsemän luokkaa.
Ehkä kyse on yhden absoluuttisen huippuominaisuuden puutteesta tai vain 183-senttisestä varresta, että mies ylipäätään pelaa Veikkausliigassa. Ammattimaisuudesta se ei ole kuitenkaan jäänyt kiinni.
Kun toukokuun alussa espanjalainen laskeutui Rovaniemelle, oli hän opetellut joukkuekavereidensa nimet valmiiksi. Pieni esimerkki siitä asenteesta, jolla mies tekee töitä viikosta toiseen, menipä joukkueella miten tahansa.
Kahden maalivahdin yhteistyö nuoren brassivahti Ricardon (vas.) kanssa toimii Antonio Regueron mukaan poikkeuksellisen hyvin, kilpailuasetelmasta huolimatta. Espanjalainen hankittiin napapiirille osittain myös mentoriksi nuoremmalle kollegalleen. (Kuva: Pekka Aho)
Kymmenen vuotta Real Madridin organisaatiossa ovat jättäneet jälkensä mieheen. Niin urheilijana kuin myös siviilielämässä.
– Siellä kaikki piti tehdä huolellisesti, olla ajoissa ja pukeutua oikein.
Jonkinlaista kypsymistä mieheltä on silti nähty ikävuosien karttuessa. Kropasta on pidettävä entistä parempaa huolta, mutta myös asioihin kentällä on oppinut suhtautumaan eri tavalla.
– Otin nuorempana tappiot todella raskaasti. Nyt olen tajunnut, että pian tulee uusi tilaisuus näyttää osaamisensa, kunhan tekee asiat harjoituksissa kunnolla. Kyse on kuitenkin vain jalkapallosta.
Iiro Kerkelä
© 2016 Lapin Kansa
