Uutiset

Miehet

perjantai, 18 marraskuu 2016 17:17

Ammattivalmentaja joka kypsyi jalkapalloon kahdessa RoPS-vuodessa

Kirjoittanut
Arvostele tätä artikkelia
(0 ääntä)
Hannu Kuikkaniemi keskittyy nykyään alppihiihdon seuraamiseen ja aiheesta kirjoittamiseen. Viimeksi juttua syntyi Levin maailmancupista. Hannu Kuikkaniemi keskittyy nykyään alppihiihdon seuraamiseen ja aiheesta kirjoittamiseen. Viimeksi juttua syntyi Levin maailmancupista. Kuva: Pekka Aho

Rovaniemen Palloseuran historian ensimmäinen päätoiminen valmentaja ja seuran SM-sarjaan syksyllä 1980 luotsannut Hannu Kuikkaniemi ei jättänyt jalkapallovalmennukseen pitkäaikaista kädenjälkeä. Kaksi vuotta RoPSin leivissä riitti nyt 63-vuotiaalle, jo eläkkeelle siirtyneelle liikunnanopettajalle.

Hannu Kuikkaniemi oli nostamassa RoPSin ensi kerran SM-sarjaan ja pudottamassa seuraavalla kaudella. "Suunnitelmana oli, että minusta tulee maailman paras valmentaja tai vähintään Suomen." Nimettömät kirjeet olivat 1980-luvun alun somea: "Niitä tuli yllättävän paljon vaikka menestyimme."



– Tähän päättyi tämän pojan ammattivalmentajaura. Liian raskasta hommaa, ilmoitti 27-vuotias Kuikkaniemi, kun RoPSin nousu SM-sarjaa sinetöityi 5. lokakuuta 1980.

Kuikkaniemi ehti palata jo Iisalmeen opettajaksi, ennen kuin RoPS onnistui houkuttelemaan hänet takaisin ensimmäiselle SM-sarjakaudelle. Raskas kausi päättyi putoamiseen.

RoPS-vuosien jälkeen Kuikkaniemi sotkeentui jalkapallovalmennukseen vain satunnaisesti. Kuikkaniemi ehti käydä Suomen Palloliiton ensimmäisen jalkapallovalmentajatutkinnon (JVT), mutta ammattitöihin hän ei enää hakeutunut.

– Valmensin nappuloita Hyvinkään Euroliigassa puolenkymmentä vuotta, kun poika oli ilmoittanut vetäjille ”että kyllä meidän isä voi alkaa”, Kuikkaniemi kertoo.

Kun edes kaiken tietävä wikipedia ei kelpuuta Kuikkaniemeä RoPSin valmentajalistalle, on hyvä tutkia, miten hän Rovaniemelle päätyi ja mihin matka jatkui.

– Minut löydettiin Tampereen Ilveksen junioripäällikön hommissa. Menin sinne Palloliiton kautta. Olin ehdolla liiton koulutusohjaajaksi, mutta se homma meni lopulta Jukka Vakkilalle. Pyörittelin syksyllä 1979 kynää Ilveksen toimistolla, kun RoPSin jalkapallojaoston silloinen puheenjohtaja Allan Pietilä otti yhteyttä ja pyysi käymään.

– Rovaniemellä katseltiin paikkoja ja ”Allu” pyysi ennen lähtöäni tekemään sopimusehdotuksen. Tein työsopimusmallin Ilveksen kiekkoporukan lakimiehen kanssa ja maksoin siitä 50 markkaa. Tein sopimuksen vähän yläkanttiin, mutta Rovaniemeltä soitettiin, että sopimus on hyväksytty – tervetuloa töihin.

Kuikkaniemestä tuli 26-vuotiaana päätoiminen seuravalmentaja. RoPS maksoi hänelle suunnilleen samanlaista, 3000 markan kuukausipalkkaa kuin nuorempi liikunnanopettaja siihen aikaan sai.

– Taisin olla siihen aikaan ainoa tai ainoita päätoimisia valmentajia Suomessa.

RoPS pelasi tuolloin Ykkösessä.

– Kausi meni tuloksellisesti hyvin ja nousimme SM-sarjaan minusta huolimatta, Kuikkaniemi naurahtaa.

Nuori valmentaja sai omasta mielestään käsiin ”aika valmiin joukkueen”.

– Jälkikäteen on jäänyt kuva, että pitämäni harjoitukset olivat monipuolisia, vaikka porukka oli jo ollut pitempään kasassa. Meillä oli hyvä joukkue. Jyrki Vuopohja tuli maalivahdiksi, oli hyviä junioreita ja joukkue käytännössä kotikylän poikia.

Ristiriitoja ei tullut siitäkään, että joukkueessa oli yksi valmentajaa vanhempi pelaaja, Matti Helin. – Se ei ollut ongelma, sillä tulin RoPSiin valmentajaksi. Suunnitelmana oli, että minusta tulee maailman paras valmentaja tai vähintään Suomen.

Kuikkaniemi myöntää, että nuori valmentaja pantiin välillä verolle tyyliin ”tuleeko tästä mitään vai ei”.

– Olihan siinä vähän sitä, että olin ainoa junantuoma joukkueessa.

Yksi erikoinen piirre RoPS-aikana tuli esiin.

– Minulle alkoi tulla nimettömiä kirjeitä: niitä tuli kotiin, Lapin Kansaan ja Lapin urheiluopistolle. Vaikka pärjäsimme, niitä tuli yllättävän paljon. Siellä neuvottiin miten asioita pitää tehdä ja kenen pitää pelata missäkin, kertaa Kuikkaniemi tuon ajan some-ilmiötä.

– Osa kirjeistä on edelleen tallessa. Niitä voi joskus tutkia, jos siltä tuntuu.

Kaikesta huolimatta kausi päättyi 1-1 tasapeliin Kopareita vastaan ja suoraan nousuun SM-sarjaa. Tapahtumaa todisti ja jättikakusta nautti keskuskentällä 4498 katsojaa!

Kuikkaniemi oli valmis lopettamaan RoPS-pestinsä siihen ja lähti Iisalmeen opettajaksi.

– Silti valmentaminen kiinnosti edelleen. Olin varmasti urani huipulla, sillä ainakin seitsemän SM-sarjaseuraa soitti perääni.

181116lk2Hannu Kuikkaniemi vetää RoPSin harjoituksia Rinteen kentällä talvella 1981.

RoPS lähti pääsarjaan torvet soiden. Joukkueeseen tuli uutta verta – samoin seuran johtoon.

– SM-sarja lähti huonosti liikkeelle Hakaa vastaan. Meillä oli kaikki saumat voittaa ottelu, mutta lopussa kippasi, muistelee Kuikkaniemi, kun 2-0 johto suli 2-3 tappioksi Lapinaukealla.

Kuikkaniemi myöntää, että SM-sarjakaudella harjoiteltiin väärin ja kaiken lisäksi huonoissa olosuhteissa.

– Treenasimme liikaa, väärällä tavalla ja nykyiseen verrattuna esimerkiksi fysioterapiat olisi pitänyt hoitaa toisella tavalla. Meillä oli isokokoinen joukkue, joka meni aika lailla jumiin fyysisesti.

Olosuhteet olivat hankalat koko kesän.

– Susivoudin nurmi oli märkä, Lapinaukea kivikova, joten harjoittelimme paljon Susivoudin hiekalla. Keskuskenttä oli vain pelipaikka ja kaiken lisäksi märkä koko kauden. Olosuhteet tökkäsivät pahasti ja pelasimme välillä hemmetin huonoja pelejä, Kuikkaniemi kertaa.

Seurajohdossakin alkoivat hermot kiristyä huonon menestyksen vuoksi.

– Itseluottamus oli heikoilla pelaajien ja valmentajan ohella myös seurapomoilla. Kun hermot pettivät, alettiin hankkia ulkomaalaispelaajia. Ensin tuli Boguslaw Kaczmarek Puolasta ja myöhemmin Dean Walker Englannista.

Kaczmarekin kanssa piti Kuikkaniemen mukaan tehdä kovasti töitä. – Hän oli kyllä tulikuuma äijä kun pelattiin.

RoPS harjoitteli jo tuolloin kahdesti päivässä. Sen mahdollisti Kuikkaniemen mukaan se, että joukkueessa oli mm. useita palomiehiä. Lisäksi Tuomo Hakalalla oli maajoukkuepelaajana oma valmennusohjelma, joka mahdollisti aamupäivätreenit 2-3 kertaa viikossa. – Joskus aamutreeneissä oli kahdeksankin pelaajaa.

Syksyä kohden pelit paranivat ja Kuikkaniemen mielestä RoPSin olisi pitänyt säilyä ilman karsintoja.

– Jouduimme kuitenkin karsintaan puolueettomalle kentälle Kajaaniin Sepsi-78:aa vastaan. Siihen peliin liittyi jotakin kummaa sen lisäksi, että hävisimme ja putosimme, muistaa Kuikkaniemi muttei spekuloi asiaa enempää.

RoPS ei uusinut Kuikkaniemen sopimusta karsintatappion jälkeen.

– Minulle ilmoitettiin, että tilalle tulee tosi kova jätkä Puolasta, Jerzy Masztaler. Itse tein heti karsinnan jälkeen sopimuksen Sepsi-78:n kanssa ja olin menossa Seinäjoelle valmentajaksi.

Sopimuksen julkaisuun liittyi ehto.

– RoPS jäi minulle velkaa ja sanoin että sopimusta ei julkaista ennen kuin olen rahat saanut. Uutinen oli kuitenkin Hesarissa. Soitin siitä paikasta, että näin ei hommia hoideta. En tule Seinäjoelle.

Kuikkaniemi jäi Rovaniemelle odottelemaan rahojaan. – Kaikkia en koskaan saanut. Eikä RoPS osannut koskaan sanoa minua virallisesti irti.

Seuraavan kesän liikunnanopettajaksi kouluttautunut Kuikkaniemi toimi lasten leirien pomona Leirikarissa. Kevättalvella hän ehti olla pari kuukautta hiihdonopettajana Saariselällä.

Kuikkaniemen mukaan lähtö RoPSista oli jonkinlainen ajolähtö.

– En silti voi unohtaa ketään niistä kavereista. Näen sieluni silmin monta tapahtumaa jälkikäteen.

Kuikkaniemen mukaan esimerkiksi Tuomo Hakala oli pontentiaalinen ammattilaispelaaja.

– ”Topesta” oli moni kiinnostunut. Hänessä oli jotakin juhamietomaista eikä vain koko. Hän oli räväkkä kaveri, josta olisi voinut tulla mitä vain.

RoPSin tuon ajan top-pelaajien listalle Kuikkaniemi mainitsee Hakalan ohella mm. Hakasta palanneen Juha Helinin, Matti Helinin, Jyrki Vuopohjan, Pentti Majavan, Reijo Petreliuksen ja Jorma Turpeenniemen. – Helinin Matti oli parhaimmillaan aivan loistava libero. Hän tuumi monesti, että älä huoli – mie en tee virheitä. Majavan Pena taas oli niin luotettava pakki kuin vain voi olla. ”Bimbe” Turpeenniemi oli taas hyvin monikäyttöinen pelaaja.

Viimeksi Kuikkaniemi sanoo keskustelleensa juuri Matti Helinin kanssa. – Matti soitti ja kysyi olenko hengissä.

Kuikkaniemi kertoo yhä seuraavansa jalkapalloa ja tietysti RoPSin tuloksetkin kiinnostavat.

– RoPS ei sinällään aiheuta tunteita. Kävin katsomaan joukkueen harjoituksia Hyvinkäällä toissa kesänä. Huomasin, että porukassa ei ole enää ketään tuttuja.

Suurin yllätys Kuikkaniemen ajan RoPSista oli hänelle maalivahti Matti Pietilän rivakka siviiliura. Pietilä on nykyään opetusministeriön opetusneuvos.

– Tapasin hänet pari vuotta sitten Oulussa tilaisuudessa, jossa minut valittiin vuoden liikunnanopettajaksi. Kävin silloin tervehtimässä myös Allan Pietilää.

 

”Sitten naksahti päässä, että muutakin voi elämässä tehdä”

 

Hannu Kuikkaniemi teki tarkkaa päiväkirjaa RoPSin harjoittelusta.

– Täytin kaavakkeen joka harjoituksen jälkeen. Siinä arvioin pelaajat ja viimeisenä valmentajan. Niitä on kaksi kansiollista tallessa. Kuvittelin kai kehittyväni valmentajana. Sitten naksahti päässä ajatus, että muutakin voi elämässä tehdä, Kuikkaniemi kertoo.

Syksyllä 1982 hän haki opettajan töitä Raumalta ja päätyi sinne seitsemäksi vuodeksi yläasteen ja lukion liikunnanopettajaksi.

Siinä vaiheessa alkoi alppihiihto kiinnostaa. Hän reissasi raumalaiskoululaisten kanssa Ellivuoren ja Harjavallan ohella Ounasvaaralla, Saariselällä ja Itävallassa.

– Kesät kuljin katsomassa Keski-Euroopan jäätiköitä.

Raumalta tie vei kolmeksi vuodeksi Vuokattiin, joka oli Kuikkaniemen mukaan ”raju keikka” runsaiden töiden takia.

– Olin liikunnanopettaja ja apulaisrehtori. Painopistelajit olivat hiihto ja alppihiihto sekä ammatillinen kouluttaminen, kesät menivät tenniskurssien vetämisessä ja loppuajasta painopiste siirtyi golfiin. Töitä tehtiin solkenaan monta kuukautta.

Matka jatkui nykyisen avovaimon perässä Hyvinkäälle Pohjoispuiston koulun liikunnanopettajaksi vuonna 1992. Tuo pesti kesti kevääseen 2014, jolloin hän jäi eläkkeelle.

– Syksyllä 2014 menin sijaiseksi samaan kouluun ja olen ollut sen jälkeen sijaisena monessa hyvinkääläiskoulussa. Homma on jotenkin verissä. Saa tehdä töitä nuorten ihmisten kanssa. Eläkkeellä oleminen on yliarvostettua. Jos on hyvä työpaikka ja olet kunnossa, ei kannata lähteä eläkkeelle, Kuikkaniemi opastaa.

Alppihiihtoon ja Hyvinkään Slalomseura Sukkulaan Kuikkaniemi päätyi kun omat pojat aloittivat laskemisen 2000-luvun alussa. Alppihiihto vei hänet myös urheiluavustajaksi lehtiin.

Ensimmäinen juttu löytyy Hiihtäjästä 2006, ”kun Hiihtoliiton lehdessä ei ollut koskaan juttuja alppihiihdosta”. Hyvinkäällä ja Riihimäellä ilmestyvään Aamupostiin Kuikkaniemi alkoi kirjoitella alppihiihdosta pari vuotta myöhemmin. Viimeksi hän raportoi Levin maailmancupin asioista.

Alppihiihtovalmentajana hän toimi lähinnä omille pojilleen, mutta saa nykyään olla siltäkin rintamalta vapaaherra.

Hannu Kuikkaniemellä on suvussa nimekäs valmentaja, sillä hiihdon päävalmentajanakin aikoinaan toiminut Immo Kuutsa on hänen velipuolensa.

– Meillä on sama isä, joten Immo on Kuikkaniemi kuten muutkin. Sotakiemurat muuttivat asioita kun Immon äiti kuoli nuorena. Isän siskon perhe adoptoi Immon ja hänestä tuli Kuutsa.

– Immo on ilman muuta suvun näkyvin persoona. Hän oli joskus Iisalmen aikoina myös opettajani ja minä vuorostaan sijaistin Immoa kun hän meni hiihtovalmennustöihin.

Immo Kuutsa piipahti aikoinaan seuraamassa myös RoPSin harjoituksia, kun velipuoli oli ruorissa.

Hannu Kuikkaniemi

63-vuotias liikunnanopettaja Hyvinkäältä. Eläkkeellä.

Valittiin vuoden liikunnanopettajaksi 2014.

Toimi 1980-1981 RoPSin edustusjoukkueen päävalmentajana. Nosti RoPSin ensi kerran SM-sarjaan.

RoPSin ensimmäinen miesten SM-mitali (pronssi) tuli Kuikkaniemen valmennusaikana 1981 hallijalkapallosta. Yksi turnaus pelattiin Lapin urheiluopistolle tehdyssä kaukalossa, jossa oli keinonurmi.

Toiminut golfin nuorten (alle 18-v.) MM-kisoissa joukkueen kapteenina Japanissa sekä samassa tehtävässä nuorten EM-kisoissa Hollannissa. Oli myös alle 16-v. EM-kisoissa Italiassa Suomen kapteeni.

Kari Pyykkö
© 2016 Lapin Kansa

 

Luettu 4898 kertaa

Tietoa meistä

Rovaniemen Palloseura on Lapin suurin urheiluseura sekä Pohjois-Suomen johtava jalkapalloseura. Edustusjoukkueemme pelaavat Miesten Ykköstä ja Naisten Kakkosta. Toimintamme pohja on yli 1000 junioripelaajassamme, joille haluamme luoda turvallisen harrastusympäristön sekä tavoitteellisille pelaajille selkeän polun aina kansainvälisille kentille saakka.

Ota yhteyttä

Puheenjohtaja
Matti Poikajärvi
  +358 405 388 325
  matti.poikajarvi@rops.fi

Toiminnanjohtaja
Jari Näsman
  +358 505 990 309
  jari.nasman@rops.fi