Kadut ovat edelleen samat. Olemme saapuneet Erfan Zenelin kanssa hänen lapsuusmaisemiinsa Rovaniemen Ounasrinteelle. Kävelemme pitkin Vaaranlaitaa Zenelin vilkuillessa ympärilleen etsien tuttuja maamerkkejä.
– Pihalla ei saa pelata palloa!
Jutustelu keskeytyy, kun vierestä kajahtaa yllättäen kipakka komennus. Yksi lähiömummoista on ajanut kaksi nuorta poikaa, arviolta vielä ala-asteikäisiä, kenties yläasteen alimmilta luokilta, potkimasta palloa taloyhtiön pihamaalta. Pyörätiellä on mummon mielestä parempi.
Zeneliä hymyilyttää. Hän on ollut poissa Rovaniemeltä pian parikymmentä vuotta, mutta tietyt asiat kuten kipakat lähiömummot eivät muutu.
– Juuri tuon talon seinään potkimme palloa, ja naapurit valittivat aina. Niitä juostiin sitten karkuun, Erfan naurahtaa ja osoittaa yhtä Ounasrinteen korkeista rakennuksista.
– Silloin meitä oli täällä paljon. Oli suomalaisia, mutta paljon oli myös muita Kosovosta muuttaneita lapsia. Saatiin hyvät pelit aikaiseksi.
Erfan Zeneli muutti Suomeen kuusivuotiaana yhdeksänkymmentäluvun alussa. Hänen vanhin isoveljensä oli tullut Rovaniemelle hiukan aiemmin ja muu perhe, yhteensä kaikkiaan viisi lasta, seurasivat pian perästä.
Myös isoveli Ridvan Zeneli oli veikkausliigatason jalkapalloilija, mutta Erfan oli perheestä lopulta se, joka teki jalkapallossa merkittävän uran.
– Heti pienestä halusin ehdottomasti päästä joukkueeseen ja täällä tietenkin Rovaniemen Palloseuraan, Erfan muistelee.
– Oman pelipaidan saaminen oli kova juttu. Edelleen joukkueen paidan pukee aina ylpeydellä, mutta silloin se oli paljon enemmän. Me lapset pelasimme keskenämme täällä kaduilla, ja lopulta kun sain sen ensimmäisen oman oikean pelipaidan. Silloin tunsi itsensä aivan erityiseksi.
Viisi Suomen mestaruutta. Neljä Suomen cupin voittoa.
Tällä hetkellä Erfan Zeneli, 31, on yksi menestyneimmistä kotimaan kentillä edelleen pelaavista jalkapalloilijoista. Zenelien perhe muutti Rovaniemeltä Pietarsaaren kautta Helsinkiin, jossa Erfanin ura lähti todella lentoon.
Viime talvena Erfan jäi yllättäen ilman seuraa Seinäjoen Jalkapallokerhon päättäessä, etteivät he jatka laitapelaajan sopimusta alkavalle kaudelle. Tunnusteluja Rovaniemen suunnalta tehtiin jo keväällä, mutta lopulta kesän siirtoikkuna oli oikea hetki siirtyä Napapiirille.
Myös RoPS:n päävalmentaja Toni Koskela oli yksi päätöstä avittanut tekijä.
– Tunsimme toisemme HJK-ajoilta. Toni tietää, mitä minusta voi saada irti, ja minä tiedän, miten Toni haluaa pelata jalkapalloa, Erfan kertoo.
Ennen ensimmäisiä otteluita RoPS-paidassa Zenelin pelikunto oli ulkopuolisille lievä arvoitus. Alla oli kuitenkin useiden kuukausien jakso ilman joukkuetta ja täysitempoisia pelejä.
Lopulta Erfanin todellinen kunto yllätti jopa valmentaja Koskelan. Zeneli itse ei ollut lainkaan hämmästynyt, sillä kevään ja kesän aikana hän oli harjoitellut tiukemmin ja kurinalaisemmin kuin koskaan. Sparraajana oli toiminut vielä lokakuulle saakka pelikieltoaan kärsivä Roman Eremenko.
– Tiesin, että olisin valmis. Oli pakko olla, Zeneli sanoo vakavana.
– Harjoittelimme Romanin kanssa kahdesti päivässä, kovaa ja käytännössä täysin ilman vapaita. Jos pelaaja on ilman seuraa, on harjoiteltava tuplasti enemmän kuin kukaan muu. Sinun on oltava välittömästi valmis siinä vaiheessa, kun kutsu käy.
Kutsun käytyä Napapiirille Erfan Zeneli on kolmessa pelaamassaan ottelussa osoittanut olevansa Rovaniemen Palloseuralle kaivattu keskikentän vahvistus. Hän on istunut välittömästi Toni Koskelan ajamaan pelitapaan.
Nyt RoPS:lla ja Erfanilla on vielä kahdeksan kierrosta aikaa varmistaa Veikkausliigan mitali tänä syksynä Napapiirile. Tällä hetkellä RoPS on sarjassa toisena. Mikäli tavoite saavutetaan, kyseessä olisi Erfan Zenelin ensimmäinen mitali kasvattajaseuransa Rovaniemen Palloseuran pelipaidassa.
RoPS:n loppukauden kotiottelut
– Pe 31.8. klo 18:30 RoPS – FC Honka
– Ma 17.9. klo 18:30 RoPS – KuPS
– Su 30.9. klo 18:30 RoPS – SJK
– La 27.10 klo 15:00 RoPS – Ilves
Teksti ja kuvat: Pasi Pikkupeura
