Kaksikymmentä vuotta sitten Jarmo Ilola juhli kannu käsivarsillaan joukkuekavereiden tekemässä kultatuolissa jalkapallouransa suurinta voittoa. Rovaniemen Palloseuran 1980-luvun lopun menestysvuodet nähneen miehen mieli palaa pallon perään vielä tänäkin päivänä ja erityisesti tänä päivänä. Joukkueen kokoaminen vuoden 1986 cup-finaalin uusintaan oli mieleinen tehtävä.
- Kiistalan Jouko pyysi tähän hommaan ja suostuin heti. Vielä, kun kuulin päivämäärän, intoni vain lisääntyi, hän kertoo.
Ilolalle kysymyksessä on tuplajuhla, sillä perjantaina hän täyttää viisikymmentä vuotta.
50-vuotias 25.8.2006Keskuskentällä vastustajaksi asettuu rakas vihollinen Kemin Palloseura. Se ei saa kovista taklauksistaan tunnetun puolustajan puheissa armoa, vaikka mieli onkin merkkipäivän kynnyksellä korkealla.
- Olen asennoitunut niin, että että numerot ovat vähintään samat kuin silloinkin, eli 2-0 meille.
- Joukkuetta on saanut koota hyvillä mielin. Mukana on seitsemän kahdenkymmenen vuoden takaisen avauskokoonpanon pelaajaa ja kieltäytymisiä on tullut vain työesteiden vuoksi.
Ikimuistoinen voittomaaliJarmo Ilola pelasi RoPSin edustusjoukkueessa ensimmäisen ottelunsa vuonna 1975 ja viimeisen syksyllä 1989.
Mestaruussarjassa hän puki RoPSin ja Helsingin Jalkapalloklubin Oulun Työväen Palloilijoiden paitaan yhteensä 216 kamppailussa. Puolustaja pysyi lujasti lestissään erikoistilanteita myöten eikä maaleja kirjattu kuin kolme, mutta maaottelu-ura käynnistyi sitäkin komeammin.
Alle 18-vuotiaiden EM-kisoissa Sveitsissä Suomi aloitti historialliseen hopeaan päättyneet pelinsä Neuvostoliittoa vastaan ja voitti Ilolan maalilla 1-0.
- Haaveena ollut hirmukuti epäonnistui, mutta kierteinen pallo yllätti ja meni maaliin, hän tunnustaa tähtihetkestään.
A-maaotteluiden määrässä Ruotsin Allsvenskanin Elfsborgissa pelaava poika Jari on jo aikoja sitten mennyt edelle. Jarmon ainoasta jäi 1-2 -vierasvoitto muistojen joukkoon.
- Tulin vaihdosta kentälle Turkissa vuonna 1977. Johdimme jo siinä vaiheessa, joten eivätköhän kokeneemmat pelimiehet pitäneet huolta siitä, että tulokas muistaa tehtävänsä.
Lähtemättömän myönteiset jälkensä ovat jättäneet yli 8 000 hengen ennätysyleisö Keskuskentällä ja edesmennyt brittiläinen valmentaja Bryan Doyle.
- Lopetin jo 1988, mutta tulin joukkueen avuksi vielä seuraavana kesänä. Eurokentillä pelasimme syksyllä Auxerrea vastaan ja kun Doylelle kerrottiin, että peli on minulle ja Matinlassin Arille viimeinen, hän laittoi meidät molemmat avauskokoonpanoon.
- Ottelu hävittiin, vaikka ei se varmaan meidän syymme ollut. Doylen elettä en kuitenkaan unohda koskaan.
Palomiehen työ sopi palloilijalleRovaniemen palokunnan ylipalomies on ollut nykyisen työnantajansa palveluksessa vakituisesti vuodesta 1980. Peliura tavallaan potki palomieheksi.
- Kyllähän sitä kiinnostui senkin takia, että pelikavereissa oli palomiehiä. Vuorotyö sopi pelihommien kanssa ja Kauppisen Veikko esimiehenä suhtautui urheilijoihin hyvin myönteisesti.
- Varmaan ammatinvalintaan vaikutti osaltaan sekin, että palomiehenä saa ja pitääkin harjoitella myös työajalla.
- Ilman hyvää kuntoa parhaankin ammattimiehen kyvyistä jää hätätilanteissa osa käyttämättä, hän muistuttaa.
Isovanhemmuuden innokas odotusKesän lopulle osuville kahdelle juhlapäivälle on perhepiirissä tulossa jatkoa syksymmällä. Jarin ja Hannan esikoisen on laskettu syntyvän lokakuussa.
- Isovanhemman roolia odotetaan innolla. Me papat lähdemme jo vähän ennakkoon tekemään pientä remonttia, kun perhe muuttaa isompaan asuntoon, Ilola suunnittelee.
Sitä ennen saalistettavana on kuitenkin vielä yksi jalkapallosaavutus syyskuun puolivälissä.
- Viisikymppisissä pelaaminen on minulle uusi kokemus, mutta uran toinen SM-mitali ikämiehissä on hyvä lähtökohta näin juhlavuoden kunniaksi.
Mikael Koistinen
© 2006 Lapin Kansa
