Veikkausliigasta on takana nyt seitsemän kierrosta eli vajaa neljännes koko kaudesta. Liigasta ennakoitiin tasaista, ja joukkueiden marginaalit ovat olleet vielä ounasteltuakin niukemmat.
Yllättävää on, että ennakkoon sarjan heikoimmiksi arvioidut VPS ja Jaro ovat olleet vahvoja, kun taas laadukkaaksi luultu JJK on ainakin tähän asti flopannut pahasti. Pitkässä juoksussa voimasuhteet voivat vielä muuttua, mutta nyt on jo selvää, että taistelu niin mitaleista, keskikastin paikoista ja putoamispuimurin välttämisestä tulee olemaan armoton.

Sarjanousija Rovaniemen Palloseuran liigakausi on käynnistynyt kaksijakoisesti. Kotona on kulkenut kovaa ja vieraissa ei sitten juuri mitenkään. KuPS-ottelu oli jo pelillisesti parempi, mutta pisteittä ”Siniset” jäivät Savossakin.
Vieraskammo on selätettävä nopeasti ja joukkueen pitää aloittaa tasainen pisteiden poiminta myös reissussa. Keskikastin sijoitukset vaativat myös vierasvoittoja, putoamispeikon pitäminen kaukana tasaista pistekertymää vähintään tasureiden muodossa.
Päävalmentaja Kari Virtanen on toiminut ammattimiehen lailla. Avausottelu IFK-Mariehamnia vastaan oli ”Piikkiön Oraakkelin” harharetki avoimemman pelin suuntaan, mutta katkera tappio palautti miehen nopeasti perusasioiden äärelle. RoPSin peli perustuu tiiviiseen puolustukseen ja vastahyökkäyksiin. Niihin joukkueen materiaali soveltuu, ja sitä pelitapaa Virtanen osaa valmentaa parhaiten.
”Karon” täytyy kuitenkin löytää uusi vaihde tappiotilanteisiin. Takaaajoasemassa vastaiskuihin perustuva pelitapa ei toimi yskimättä, koska johtoasemassa oleva vastustaja luonnollisesti usein vetäytyy ja luopuu pallonhallinnasta. Uskoisin Virtasen kehittelevän jotakin ”suoraviivaisen puolipallokontrollin” tapaista pelifilosofiaa, samaa mitä nähtiin jo hetkittäin JJK-murskavoitossa.

Viime kaudella Virtasen keväällä tekemä koneen perusviritys kantoi koko voittoisan sesongin, eikä hänen tarvinnut kaivaa työkalupakistaan uusia välineitä. Tällä kaudella tilanne on ollut toinen. Edellä kuvatun perusasioiden äärelle palaamisen lisäksi ”Piikkiön Oraakkeli” onnistui hienosti korjausliikkeissään ennen JJK-peliä. Kokoonpanomuutokset ja pieni taktinen hienosäätö palauttivat RoPSin loistokkaasti voittokantaan.
Yksittäisiin otteluihin nämä muutokset ovat olleet onnistuneita. Otteluruuhkan helpottaessa ja pitemmällä tähtäimellä uskon Virtasen tavoittelevan selkeämpää permanenttia ja ykkösnyrkkiä.

RoPSin alkukauden onnistujat top 6:
1. Victor Turcios. ”Pallorosvo Jumalan armosta” palasi hämmästyttävän nopeasti vaikean loukkaantumisen jälkeen huipputasolle. Kansainvälisen luokan pelaaja, liigan ehdotonta eliittiä.
2. Aleksandr Kokko. ”Boris” on osoittanut olevansa sarjan eturivin maalintekijöitä ja joukkueen hyökkäyspelaamisen sielu ja sydän.
3. Topparipari Obilor – Ndukaku. Fyysinen ja railakas kaksikko on RoPSIn puolustuksen selkäranka. Nuorille miehille on sattunut muutamia karkeita virheitä, mutta kokonaisuus vahvasti plussalla.
4. Maalivahti Tomi Maanoja. ”Psykon” itseluottamus kasvaa peli peliltä ja vanha potentiaali nousee esiin. Esittänyt muutamia paraatitorjuntoja, on erittäin hyvä keskityspalloissa, jos maalin edessä ei ole ruuhkaa. Vaikeuksissa jos maalin edessä on lihamuuri. Parantaa edelleen.
5. Antti Okkonen. Keskikentän kenraalin kausi lähti hieman hitaasti liikkeelle loukkaantumisen jälkeen. Vanha rutiinitaso on löytynyt, varmaotteinen puolustava keskikenttäpelaaja. Tärkeä erikoistilanneosaaja.
6. Pelaajavalmentaja Tuomo Könönen. Veteraani ei pysty pelaamaan enää joka ottelua, mutta on odotetusti joukkueen paras laitapuolustaja. Sen minkä nopeudessa häviää, ”Tume” korjaa näkemyksellä ja kokemuksella.

Pettymys:
Emenike. ”Nigerian pommikone” iski tärkeitä maaleja cupin puolivälierässä, mutta liigassa hän on ollut tehoton. Näyttävä ja nopea laituri pystyy ohituksiin, läpijuoksuihin ja salamannopeisiin painopisteenmuutoksiin. Nämä eivät kuitenkaan kapitalisoidu tehoiksi. Ei yhtään maalia ja nolla maaliin johtanutta syöttöä liigassa.

Markku Saukko
© 2013 Uusi Rovaniemi