Ottelu lähti kotijoukkueen osalta hermostuneesti käyntiin. Avausmaali syntyi vastustajalle kulmapotkun seurauksena, kun ottelua oli pelattu 18 minuuttia. Vain seitsemän minuuttia myöhemmin tilanne synkkeni entisestään, kun kotkalaiset rokottivat toistamiseen kulmatilanteesta.

Kotijoukkue alkoi kuitenkin pikkuhiljaa löytää liikkeensä ja Metti Näsman tuikkasi pallon maaliin maalivahdin torjuttua eteensä Natalie Higginsin kovan laukauksen. Puoliajalle mentiin vain maalin takaa-ajoasemassa, jossa kaikki oli vielä mahdollista.

Erityisesti toisen jakson loppuosa oli RoPSilta vahva, mutta palkinto jäi saamatta kovasta painostuksesta huolimatta. Päävalmentaja Jari Alamäki löysi lopulta tutut syyt sille, miksi ottelussa kävi kuten kävi.

- Olen koko kauden ajan rutissut meidän pallollisen pelaamisen ajoittaisesta heikkoudesta, ja sieltä ongelmat löytyivät tänäänkin. Emme pystyneet kontrolloimaan peliä pallon kanssa, kuten tässä lajissa on tehtävä, jos aikoo olla voittava joukkue.

Alamäen mukaan kumpikaan joukkue ei maalipaikoilla mässäillyt, mutta vastustaja käytti omansa tehokkaasti erikoistilanteista.

- Ei meillä aivan valtavaa määrää paikkoja ollut, mutta aivan riittävän monta, jotta olisimme ne tarvittavat maalit voineet pelitilanteista tehdä.

Päävalmentaja haluaa antaa kuitenkin kunnian myös vastustajalle. Lopputulosta eivät ratkaisseet vain kotijoukkueen heikkoudet vaan ehdottomasti myös vastustajan onnistumiset.

- Kotkalaisia täytyy kehua myös erittäin hienosta työmoraalista ja oman maalin suojelemisesta, Alamäki toteaa.

Ottelun iso merkitys oli etukäteen tiedossa ja sitä oli joukkueen keskuudessa käsitelty. Valmennuksen mukaan joukkueen tunnelma oli vielä peliä edeltävän päivän treeneissä rento ja muutenkin valmistautuminen sujui nappiin. Hermostuneisuus oli kuitenkin myös Alamäen mukaan silminnähtävää.

- En keksi mitään muuta syytä siihen ylimääräiseen puristukseen joka kentällä näkyi, kuin ison pelin jännitys. Jokainen pelaaja käsittelee paineita lopulta omalla yksilöllisellä tavallaan ja osa onnistuu paremmin ja osa huonommin.

Kaudesta jää käteen myös paljon positiivisia asioita

Kitkerästä lopusta huolimatta kaudesta jää paljon positiivisia muistoja ja konkreettisia edistysaskeleita niin valmentajille kuin pelaajille. Päävalmentaja Alamäelle kausi oli hänen urallaan ensimmäinen naisten joukkueen valmentajana.

- Olen ollut valtavan vaikuttunut joukkueen pelaajien heittäytymisestä ja sitoutumisesta harjoitteluun sekä määrätietoisesta työskentelystä kohti pelaajien itse asettamaa tavoitetta. Jokaisen pelaajan asenne on ollut ihailtava. Sen vuoksi tunnen surua siitä, että sitä tavoitetta emme nyt saavuttaneet.

Alamäen mukaan kauden aikana tapahtui paljon edistymistä, mutta vielä paremmin joukkueen peli olisi voinut kehittyä, jos runkosarjassa olisi saatu enemmän kovia pelejä.

- Olisimme tarvinneet enemmän tällaisia tasaisia vääntöjä koko kauden ajan. Sarjassa oli liikaa epätasaisia kohtaamisia, joissa meillä oli paljon aikaa ja tilaa toteuttaa omaa peliä. Silloin peli näyttää hienolta ja helpolta, mutta mitä korkeammalle tasolle mennään, sitä vähemmän tilaa ja aikaa on.

Kuluneella kaudella RoPSin joukkueen ratkaisijoina olivat monta kertaa joukkueen Amerikan vahvistukset Natalie Higgins, Emily Sands ja Karsyn Hasch. Finaalipeleissä he jäivät maaleitta, mutta pelaajien anti joukkueelle oli päävalmentajan mukaan monella tavalla iso.

- Monet nuorista pelaajistamme ottivat isoja steppejä eri osa-alueilla päästessään pelaamaan aikuisten joukkueessa, jossa oli myös taidokkaita ulkomaalaisvahvistuksia mukana. Tämä on ollut monille nuorille pelaajille hieno ja kehittävä kokemus, jonka hyöty ja merkitys selkiytyy heille ehkä vasta hieman myöhemmin.

RoPSilla olikin tällä kaudella hieno mahdollisuus saada tyttöjen ja naisten pelaajapolku erinomaiselle uralle. Tavoitteena oli saavuttaa tilanne, jossa naisten edustusjoukkue pelaisi Ykköstä ja kakkosjoukkue Kakkosta. Lisäksi T18 sarjassa saavutettiin paikka ikäluokan Ykköseen.

Vaikka tavoitteet eivät kaikilta osin täyttyneet, on rovaniemeläinen tyttö- ja naisjalkapalloiluväki kuitenkin sen verran sitkeää sakkia, ettei kauden päättyminen pettymyksen kyyneliin ole tarinan loppu, vaan kääntyy epäilemättä uusiksi unelmiksi ja entistä sinnikkäämmäksi työn teoksi.