|
Edustusjalkapallolla pyyhkii tällä hetkellä paremmin kuin vuosiin ja juniorijoukkueet ovat niittäneet pitkään kaivattua menestystä omissa sarjoissaan Moni on kaiholla muistellut niitä aikoja, jolloin kirjainyhdistelmä RoPS aiheutti suurta kunnioitusta etelän juniorijalkapalloilijoissa. Sinipaidat olivat valtakunnan huippuja ikäluokassa kuin ikäluokassa ja A- ja B- juniorit pelasivat SM-sarjaa hyvällä menestyksellä. Oi niitä aikoja. ---------- Viime vuosina RoPSin juniorityöltä on puuttunut selvä lippulaiva. A-juniorit olivat välillä kokonaan kateissa jalkapallokartalta ja B-junnutkin tipahtivat alimmalle mahdolliselle sarjatasolle II-divisioonaan. Massoja junioritoiminnassa on kyllä koko ajan liikkunut, mutta kilpailullinen menestys on antanut odottaa itseään. RoPSissa on noudatettu Palloliiton Kaikki pelaa - filosofiaa ja etusijalla on ollut mahdollisimman monen nuoren mukaan saaminen lajin pariin. Nyt pitkäjänteinen nuorisotyö alkaa kuitenkin kantamaan hedelmää. A-juniorit porskuttavat kohti ylintä sarjatasoa Mika Lumijärven komennossa. B-junnut kolkuttelevat Ykkösen portteja Jorma Hartikaisen opein ja C15 voitti komeasti aluemestaruuden, mikä on hieno saavutus, sillä taakse jäivät kaikki Oulun ja Lapin läänin joukkueet. Valmentajavastuuta tällä kaudella ovat kantaneet pitkään Pentti Majavan ohjeiden mukaan pelanneessa joukkueessa Markus Memonen ja Iiro Kylmänen. Niin juuri sama Iiro, joka potkii kovasti TP-47 kohti liigaa. Jorma "Bimbe" Turpeenniemen ja Jorma Bergmanin valmentamat C14-pojat pelaavat puolestaan omasta aluemestaruudesta la klo 12 raviradalla. Vastassa on OLS, joten siellä innokas jalkapallon ystävä saa hyvän näytteen rovaniemeläisen junioripalloilun nykytilasta. ----------- Kaiken junioritoiminnan tavoitteenahan pitäisi olla pelaajien kasvattaminen edustusjoukkueen käyttöön. RoPSin voidaan sanoa onnistuneen tehtävässään hyvin. Nuoresta polvesta Juha Majava, Mika Gröhn ja Mika Hänninen ovat olleet divarimiehistön vakiokalustoa koko kauden. Heidän viitoittamaansa tietä kauden mittaan ovat seuranneet myös Villet Syväjärvi ja Ylipaavalniemi, sekä Jouko Turpeenniemi. Puheet muukalaislegioonasta voi lopettaa tähän paikkaan. Kun vielä nimilistaan lisätään nimet Kutila, Hiukka ja Vikman niin omavaraisuusastetta ei tarvitse hävetä. Suurempi kysymys on se, kuinka omat nuoret lupaukset saadaan jalostettua huipulle asti ja pidettyä jatkossakin Rovaniemellä, tulevina liigapelaajina kenties. Siinäpä porkkanaa seurajohdolle. ------------- Erotuomarit ovat katoava luonnonvara tai ainakin siltä näyttää. Harvassa ovat ne uudet kasvot, jotka ovat tulleet arvokkaaseen harrastetoimintaan mukaan. Pelaajamäärät kasvavat koko ajan, mutta uutta erotuomariainesta ei tahdo löytyä. Onko erotuomaritoiminnan tulevaisuus turvattu? Miksikähän näin on? Olisikohan syynä se, että erotuomarit ovat kaikkien sylkykuppi. Harvassa on ne kerrat kun mustapaitoja on kiitelty. Parjausta ja herjoja kyllä lentelee pelien aikana ja valitettavasti usein niiden jälkeenkin. Kaikkien on varmaan syytä katsoa peiliin ja antaa työrauha tuiki tärkeille erotuomareille. Ilman heitä hienon lajin harrastus kuolee. Kukapa nyt nuija haluaisi olla. JUKKA HARMAALA 2003 Lapin Kansa |
Tällaiseen otaksuntaan yhtyy mielellään kun puhutaan pohjoisen jalkapallosta.
