Mitä tarkoittaa päätoiminen juniorivalmentaja, miten akatemia poikkeaa aiemmasta RoPSin juniorityöstä, miten se harjoittelee ja mitkä ovat urheilulliset tavoitteet? Näihin kysymyksiin en etsinyt vastausta seuran johtoportaalta tai edes akatemiahankkeen nokkamiehiltä, vaan sieltä missä työkin tehdään, eli kentältä ja valmentaja Jussi Vataselta.
Vatanen on yksi RoPSin päätoimisista juniorivalmentajista. Yhteensä vakansseja on kaksi, ja lisäksi yksi puolipäiväinen toimi. Vatasen valmennuksessa on kaksi joukkuetta eli noin 40 poikaa. Yhteensä päätoimisten valmentajien harteilla on viisi joukkuetta. Kaikkiaan RoPSin ikäkausijoukkueissa pelaa seuran ilmoituksen mukaan noin kolmesataa junioria, eli suurin osa on perinteisten, kaikista muistakin seuroista tuttujen vapaaehtoisvalmentajien valmennuksessa, jotka valmentavat harrastuksekseen leipätyönsä ohella, korkeintaan kulukorvauksilla.
Rovaniemellä juniorivalmennukseen on panostettu, sillä naapuriseuralla FC Lynxilläkin on päätoiminen juniorivalmentaja ja toisen puolipäiväisen haku on käynnissä. Lynx ilmoitti ikäkausipelaajiensa määrän tarkasti, heitä on 277. Ylipäätään päätoimiset valmentajat ovat suomalaisessa jalkapallossa harvinaista.Esimerkiksi Espoon Hongalla on noin 700 ikäkausijoukkuepelaajaa. mutta vain kaksi päätoimista valmentajaa.  Oulun Luistinseura on perinteisesti erittäin menestynyt junioriseura, heidän kilpajoukkueissaan pelaa myös noin 300 pelaajaa, mutta kaikki valmentajat toimivat oman toimensa ohella, päätoimisia junnuvalmentajia ei OLSilla ole. Kuten ei myöskään Vaasan Palloseuralla, joka on junnuturnausten kestomenestyjiä. Selvää onkin, että huippuluokan juniorityötä tehdään myös vapaaehtoisvoimin, mutta nyt otetaan selvää, mitä uutta ammattimaisuus tuo RoPSiin.
Näin talviaikaan Vatasen pääasiallinen työpaikka on Ounashalli.
”Tällä hetkellä vedän 12 harjoitusta viikossa ja harjoituspelit päälle.”
 Harjoitukset kestävät puolestatoista kahteen tuntiin.
Vatasen laskennallinen työaika on 37, 5 tuntia viikossa. Se ei riitä kaikkeen työhön.
”En tosin ole laskenut tunteja”, innokas nuori valmentaja virnistää.

RoPSin akatemian tarkoitus on tarjota lahjakkaille ja motivoituneille junioreille mahdollisuus suuriin harjoitusmääriin laadukkaassa valmennuksessa, yksilölle sopivalla tasolla. Seura satsaa painopisteikäluokkiin päätoimiset valmentajat.
”Esimerkiksi 98-pojilla on kuudet treenit viikossa. Me rakennamme jalkapalloilijan polun, jossa juniorit saavat parhaat mahdolliset edellytykset nousta kansalliselle ja jopa kansainväliselle huipulle”, Vatanen selventää.
Lisäksi ”Jussin pojat” saavat kirjallisia kotiläksyjä, joita lukemalla heidän pitää valmistautua seuraavien treenien aihepiiriin, esimerkiksi hyökkäyspelisuunnitelmaan. Touhu on totista.
Harjoittelun keskiössä on kilpailu ja tavoitteellisuus. Vatasen työaika täyttyy harjoitusten ja pelien vetämisen lisäksi suunnittelutyöstä, tiedottamisesta, yhteydenpidosta vanhempiin ja oto-valmentajien konsultoinnista.
Lähtökohtaisesti ammattivalmentajan pitää tehdä laadukasta työtä. Joko juniorivalmentajalla on tulospaineet niskassaan?
”En ota paineita muista, kuin omasta vaatimustasostani, jonka olen asettanut korkealle. Minulla on mahdollisuus keskittyä täysipäiväisesti valmennukseen ja kehittyä siinä. Uskon saavuttavani hyviä tuloksia, jos oto-valmentaja pystyy samaan, niin sehän on vain positiivista, että päteviä valmentajia löytyy!”

Miten akatemia sitten poikkeaa aiemmasta juniorityöstä?
”Seuralla on selkeä yhtenäinen linjaus koko junioritoimintaan. Ennen joukkueet toimivat itsenäisesti. Nyt seura tarjoaa resurssit ja linjaa harjoittelun sekä tavoitteet.”
Valmentajat noudattavat samanlaisia metodeja ja tavoitteena on myös yhtenäinen pelifilosofia.

Juniorivalmennus on myös kasvatustyötä. Vatanen valmentaa vuonna 1998 ja 2002 syntyneitä poikia.
”Kasvattaminen olennainen osa valmennusta. Hyvä käytös, joukkuekavereiden ja vastustajien kunnioitus, ja hyvä joukkuehenki ilman kuppikuntia ovat tärkeitä asioita.  Hyvässä kasvatuksessa urheiluseurassa nuori oppii elämässä välttämättömiä taitoja.”
Vatasen mukaan jalkapallojoukkue ei ole muusta elämästä erillään oleva saareke, vaan siellä kasvetaan kokonaisvaltaisesti ihmisenä.
”Kasvatuksesta on hyötyä kaikille elämää varten, niillekin, joista ei koskaan tule huippu-urheilijaa. Näen kuitenkin, että kasvatus palvelee myös jalkapalloa ja urheilu-uraa. Henkisen ja fyysisen kehittymisen pitäisi kulkea käsi kädessä”, Vatanen pohtii.

Vatanen korostaa, että lahjakkuutta tärkeämpää on työnteko.
”Riittävällä harjoittelulla jokaisesta juniorista voi tulla Suomen tasolla hyvä pelaaja, lahjakkuudella on osansa, mutta minusta työnteon merkitys on suurempi.”

Seuraavaksi perehdytään nuoren valmentajan valmentajaidentiteettiin ja valmennusfilosofiaan. Millaisiksi jalkapalloilijoiksi Vatanen haluaa pelaajansa kehittää?
”Ajatteleviksi ja älykkäiksi. Tilanteen tunnistaminen on kaiken a ja o. Minun pelifilosofiani perustuu pallonhallintaan ja tyhjän tilan täyttämiseen. Näitä asioita toistamalla jo nuorille pelaajille kehittyy vahva pelikäsitys.” Vataselle juniorijoukkueen menestystä sarjoissa ja turnauksissa tärkeämpää on yksilön kehitys.
”Motivoituneet ja hyvällä asenteella pelaavat pelaajat haluavat toki aina voittaa yksittäisistä tilanteista alkaen, eli voittamiseen täytyy olla jokaisen kilpaurheilua harrastavan tavoite. Tulos tulee saavuttaa yksilöllisen kehittymisen kautta, ja kehittävä pelitapa on tulosta tärkeämpää. Tuloksen tekeminen kehittävällä pelitavalla on tavoitteeni.”

Vatanen aikoo kouluttautua mahdollisimman pitkälle ja jalkapallovalmentajakoulun JVK-tutkinto on tähtäimessä.
”Unelmani tässä työssä liittyvät kuitenkin tähän RoPSin projektiin. En haaveile A-maajoukkueen päävalmentajan pestistä, mutta unelmani on, että valmentamistani pojista tulee joskus liigapelaajia.”

Tavallisin valmentaja on innokas isä tai äiti. Vanhempien valmentajuuden yksi suurimmista vahvuuksista on sitoutuneisuus. Oma lapsi joukkueessa pitää tarvittavan palon ja innon yllä. Löytyykö ”palkkasoturilta” sitoutumista viettää paras kesä koulumajoituksessa ahtaitten luokkien kivikovilla lattioilla? Jaksavatko he Kokkolat, Helsingit, Ahvenanmaat sun muut cupit?
Vatanen ei mieti kauaa:
”Olen etuoikeutettu saadessani työskennellä jalkapallon parissa, jota olen harrastanut koko ikäni. Turnaukset ovat kauden huipentumia, ja mittareita poikien kehitykselle ja samalla minun onnistumiselleni valmentajana”, Vatanen vastaa ja lupaa viihtyvänsä myös koulujen lattialla ilmapatjalla.

Kuka?
Jussi Vatanen s. 1985
RoPSin akatemian valmentaja
koulutus: liikunnanohjaaja (valmennuksen suuntautumisvaihtoehto)
pelaajaura: Ykkönen RoPS, Kakkonen:  FC Rio Grande, FC Lynx, Hyvinkään Palloseura, FC Santa Claus

Markku Saukko
© 2012 Uusi Rovaniemi